Kesälomat, tai kesät yleensä, ovat olleet meikäläiselle remonttiaikaa. Talven kylmyys jotenkin lamauttaa rempan tekoa, erityisesti kun moni asia meidän talossa vaatii paikkojen avaamista siinä määrin että ulkoilma pääsee sisälle. Eli ovat kooltaan selkeästi suurempia projekteja. Tällä hetkellä meillä on tuollainen pieni, vuosia kestänyt, yläkertaremontti kesken mutta siitä nyt ei tässä vaiheessa kannata isommin kertoa. Sen sijaan ajattelin tämän kesän -25 remonttipäivityksen tehdä tänne.

Laavu

Startataan toukokuun nurkilta. Meillä on tuollainen pieni (no oikeasti keskikokoinen) nuotiopaikka ollut jo pidemmän aikaa tontin rajalla. Ja pidemmän aikaa on mietitty että jos vaikka laavu sinne saataisiin. Tänä kesänä sit tapahtui, pääasiassa siksi että meidän pihalla oleva hirsikasa alkoi mätänemään käsiin ja niistä oli tarve päästä eroon. Sieltä noin laavun verran löytyi tervettä hirttä, joten sain laavun kasattua nuotiopaikalle. Vielä pitäisi katto viimeistellä ja nuotio kasata uudestaan. Toivottavasti ehtii ennen talvea.

Tuosta hirsikasasta löytyi muutakin, nimittäin myyräkuume. Kesäkuun aikana olin toista viikkoa sairaana ja kävin ottamassa vauhtia päivystyksen ja tiputuksen kautta. Aiemmin sairastamani korona ei ollut mitään tämän rinnalla.

Pirtin lattia

Heinäkuu ja lomat alkoivat pirtin lattian hionnalla ja uudelleenöljyämisellä. Koirien ja kissojen kuluttama lattia on ollut hionnan tarpeessa jo pari vuotta. Nyt oli tämän projektin hetki. Sinänsä ei mitenkään ihmeellinen prosessi, edellisen talon kanssa tuli lattia hiottua ja käsiteltyä myös. Suurin urakka oli tavaroiden roudaamisessa pois ja takaisin. Itse hionta oli päivässä selvä ja ainoa yllätys oli vuokrapaikan rikki mennyt lattiahiomakone. Tämän takia meni reilu tunti hukkaan kun piti toinen kone löytää jostakin. Käsittely tehtiin tutulla Osmo Colorin puuöljyllä (Tumma tammi) ja yhden käsittelykerran jälkeen päädyimme vetämään toisen kerran kirkkaalla. Lattia vaaleni aikaisemmasta merkittävästi ja on enemmän meidän makuun nyt.

Yläkerta

Vaikka tästä ei pitänyt mitään mainita, niin mainittakoon sen verran että ollaan päästy eristämään. Pihaan tilattiin 1500kg Huntonin eristettä ja heinäkuusta eteenpäin ollaan niitä paikalleen laitettu. Homma on hidasta, kun edelleen vastaan tulee pieniä kohtia joita pitää jollain tapaa korjata tai säätää. Mutta tähän mennessä suurin osa vinoista kattopinnoista on eristetty ja ilmansulkupaperin asennus on saatu alkuun. Oman kesäloman lyhyys, yllättävät sattumat ja muu elämä vähän hidastaa tätä tekemistä mutta homma etenee koko ajan. Välillä nysvätessä, välillä isojen kokonaisuuksien kanssa.

Jatkot

Toki tässä on nyt muutama vuosi mennyt, ettei ole tullut dokumentoituakaan näitä asioita tänne blogiin. Lienee joku “suutarin lapsen kengät” tai jotain. Nyt on taas blogifiiliksiä, joten ehkä mä kirjoittelen myös lisää tänne. Suurimpana juttuna olis noiden taloremonttien dokumentointi tänne.

Oli syyskuun viides päivä, perjantaiaamu. Kello kävi kuutta ja minä olin sikeässä unessa. Unen läpi kantautuva ääni havahdutti minut. “Meidän hanasta tulee ruskeaa vettä huonolla paineella” totesi Sussu. No voi perse. Muistin syövereistä jokin antoi ohjeistuksen ja totesin “Juoksuta sitä vettä jonkin aikaa, jos se siitä”. Sussu katosi kahvin keittoon, ja minä jäin heräämään. Nappasin puhelimen käteen ja vilkaisin Oulun Veden häiriötiedotteet, jos vaikka joku toinen olisi huomannut alueella samaa. Ei ollut, voihan perse.

Mä en oo aamuihminen, mutta sinä aamuna tuli noustua nopeasti. Hyvin pian olin meidän vesimittarin luona saunatuvalla, toisessa rakennuksessa. Mittari juoksi vauhdikkaasti eteenpäin. Niinpä suljin pääsulun ja lähdin selvittelemään tilannetta tontille. Ja eipä aikaakaan, kun vuotokohta paljastui. Talon ulkopuolella, pirtin ikkunan alla noin neljä metriä kivijalasta maa pulputti ja savinen vesi kerääntyi lammikoksi. Onni onnettomuudessa, ettei vuotokohta ollut rakenteissa. Eli nyt tilanteen eteneminen oli saatu keskeytettyä ja voitiin jäädä odottelemaan kello kahdeksaa jolloin LVI-firmat aukea, eikä tarvinnut päivystykseen soittaa.

Parin puhelun jälkeen sain viimein kiinni firman, jolla oli mahdollisuus lähteä tällaista keikkaa tekemään. Kymmenen jälkeen pihaan kurvasi asentaja, joka rupesi ihmettelemään tilannetta. Hän tarkisti pirtin päästä paikan, jonne putki nousi ja saunatuvan päästä paikan, josta putki lähti. Pienen suunnittelun jälkeen hän totesi että työnnetään pienempi putki sisälle, sillä päästään helpoiten ja on myös edullisin ratkaisu. Asentaja lähti hankkimaan putkea ja minä jäin purkamaan pirtin päässä kaapistoa, jotta korjaukselle olisi riittävästi tilaa.

Ohitettakoon perjantain aikana kahden eri kokoisen pienemmän putken ujuttamisessa syntyneet voimasanat ja käytetty työmäärä tässä. Lopputulemana perjantai-iltapäivässä oli se, että tämä homma ei etene ilman kaivuria. Asentajan arvio oli, että putkessa on käytetty liitosta joka supistaa sisäpintaa sen verran ettei uutta putkea voi työntää. Niinpä edessä oli viikonloppu ilman vettä. Paitsi että ei kuitenkaan, sillä saunatuvalle tuo vesi saatiin kytkettyä. Täytyy todeta, että asentaja oli sinnikästä sorttia ja tosissaan yritti ratkaista tätä ongelmaa monella eri tapaa.

Viikonloppu meni huonosti nukkuen, maanantaina LVI-firmasta soitettiin että tiistaille on kaivuri pihassa. Ja niin tiistaiaamusta alkoi kaivuu. Vanhojen talojen maaperä on siitä mystistä että ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyy. Meillä kaivuuta hidasti se, että varmuutta sähköjen tulosuunnasta ei ollut. Lisäksi talon ja kaivuukohdan lähellä on isoja puita joita ei haluttu kaataa. Eikä hommaa nopeuttanut talon kivimuuri ja matala perustussyvyyskään. Piti kaivaa sen verran varovasti ettei maa murru talon alta. Maan syövereistä löytyi saven ja hiekan lisäksi vanhaa viemäriä ja vanhaa vesiputkea. Kaikki tietysti piti varmistaa että onko käytössä ennen kuin ne voitiin poistaa. Kaivuun yhteydessä katkaistiin sit myös meidän kaapelinetti, kun se oli merkattu hieman huonosti.

Muutaman tunnin kaivamisen jälkeen oltiin tarpeeksi syvällä ja vesiputki löydettynä. Lisäksi vuotokohdan sijainti saatiin paikallistettua kuusen alle. Tässä kohtaa oli tuumaustauko ja pohdittiin jo kuusen kaatoa, kunnes asentaja totesi että mitä jos vedetään uusi putki pirtistä tonttisulun lähelle. Todennäköisesti tonttisulun luota menee putki sululta saunatuvalle ja toinen saunatuvalta pirttiin. Lisäksi saunatuvalta tuleva putki olisi uudempaa kuin mitä nyt pirttiin nouseva, niin samalla saataisiin uusittua tuo putki ja ohitettua vanhat liitokset. Näitä vanhoja liitoksia arvioitiin olevan nyt kaksi kappaletta. Lopulta tähän putken uusimiseen päädyttiin ja asentaja lähti hakemaan tarvittavia materiaaleja. Tiistain aikana saatiin pirtin sisältä maan läpi vedettyä vanhan avulla uutta putkea sen verran, että se riitti tonttisululle asti. Eli kaikkinensta joku reilu parikymmentä metriä. Lisäksi kaivuuhommaa saatiin vietyä kappaleen matkaa talon vierustaa pitkin eteenpäin. Mutta silti päivä loppui kesken ja loppuhomma jäi keskiviikolle.

Keskiviikko valkeni kosteana. Vettä tihkui taivaalta ja minä katselin asentajan kanssa kuopan reunalla kun kaivurikuski kuopi eteenpäin. Sinänsä päivä oli vähemmän yllätyksiä täynnä ja ainoa haastavampi asia oli maaperän jatkuva murtuminen sekä siitä seuraava kuopan koon kasvu. Tonttisululle päästiin ja putket löydettiin, vaikka niitä piti hieman etsiä. Asentaja sähköhitsasi uuden putken saunatuvalta tulevaan ja kaivurikuski pääsi täyttämään kuoppia. Pirtin ja saunatuvan päässä liitokset viimeisteltiin ja pääsulku avattiin. Viimein meillä oli juokseva vesi taas pirtissä. Ja astianpesukonetta pystyi käyttämään. Minulle jäi kaapistojen paikalleenlaitto. Tämän urakan yhteydessä päädyttiin uusimaan pintamaiden multa tuon kaivauksen alueelta, koska tuota oltiin suunniteltu jo aiemmin ja tässä vaiheessa kyseessä oli hyvin pieni lisä. Iltapäivästä maa oli peitelty ja uudet mullat levitelty.

Näin striimauksen aikakautena live-lähetyksen katsominen on minulla jäänyt käytännössä paitsioon kokonaan. Jos istahdan ruudun eteen niin katsottavaa pitää löytyä ja sen pitää olla mieleistä. Oikeastaan jo siinä vaiheessa kun istahdan ruudun ääreen, tiedän mitä haluan katsoa. Vaimo on kuiten eri mieltä. Television eteen voi istahtaa kanavasurffailemaan, koska ei tiedä mitä sieltä tulee. Tiedän, käsittämätöntä. Rouva on eri mieltä, joten sillä mennään.

Tämän vuoden alkuun saakka meidän live-tv:n nälkää tyydytti omaan mediaserveriin kytketty digitv-viritin (yhteensä 4 kpl), serverillä pyörivä VDR-softa (http://tvdr.de) ja Raspberry Pi:ssä pyörivä Kodi/LibreELEC (https://libreelec.tv), joka osasi näyttää VDR:n tarjoamaa live-striimiä. Sinänsä toimiva kokonaisuus, mitä nyt välillä kaatuili. Mutta ei ikinä haitaksi asti. Tällä kokonaisuudella ei kuitenkaan voitu jatkaa, koska serveri tuli päivitysvaiheeseen ja uudessa serveriraudassa on vain PCIe-väylät tarjolla. Ja vanha viritin kytkeytyi PCI-väylään. Lisäksi kolme käytössä ollutta USB-viritintä alkoivat käyttäytyä hieman ongelmallisesti. Niinpä meillä ei ole ollut live-telkkarilähetyksiä kahdeksaan kuukauteen, pois lukien pientä hetkeä jolloin virittelin vanhan serverin vielä toimintaan tätä varten.

Viimein päätin tarttua toimeen ja tilasin uuden virittimen koneeseen. Hauppaugen WintTV-QuadHD (https://www.hauppauge.co.uk/site/products/data_quadhd.html) nopeiden hakujen pohjalta oli saanut hyviä suosituksia linux-yhteensopivuuden suhteen, joten se tipahti ostoskoriin. Paketin saavuttua heitin kortin paikalleen jo samana iltana. Serverini käyttää pohjalla TrueNAS SCALE käyttöjärjestelmää (https://www.truenas.com/truenas-scale/), joten aikaisempi malli suoraan asentaen ei käynyt. Siispä päädyin virtualisoimaan uuden VDR-asennuksen. Tuttu Debian pohjalle, nopeat asennustoimenpiteet (mm. oikean firmwaren lataus ja asennus https://github.com/CoreELEC/dvb-firmware) ja pian komentorivillä näkyikin digiviritin (tai oikeammin neljä). Käyntiin kanavien skannaus, jotta telkkari lähtee pelaamaan. Samanaikaisesti virittelin LibreELECin toimimaan uuden serverin kanssa. Mutta kymmenien minuuttien päästä kanavalistaus olikin tyhjä. Parametrien tarkistus ja uusi skannaus tuotti saman tuloksen. Debuggaus käyntiin, koska ei tää näin voi olla.

Lukuisten hakutulosten ja erinäisten foorumipostausten jälkeen ymmärsin, että Hauppauge lupaa toimivuuden Ubuntussa, ei Debianissa. Siispä VM uusiksi ja Ubuntu sisään. Toki reippaana asensin tietysti uusimman. Ja pienten seikkailuiden jälkeen sain selville, että kyseessä on liian uusi Ubuntu eikä tämä ollut tuettujen listalla. Tässä vaiheessa jonkin haun jostain linkistä löysin Hauppaugen linux-tukisivun (https://hauppauge.com/pages/support/support_linux.html#main). Tuolla olevien ohjeiden mukaan viimeisin tuettu LTS Ubuntu (https://releases.ubuntu.com/20.04.5/) asennukseen, oikean ppa:n lisäys (sudo add-apt-repository ppa:b-rad/kernel+mediatree+hauppauge), kernelin asennus (sudo apt-get install linux-mediatree) ja firmwaren asennus (sudo apt-get install linux-firmware-hauppauge). Kaiken tämän jälkeen pääsin kokeilemaan kanavien virittämistä, ja avot, nehän löytyivät. Ensimmäinen voitto. Sivuhuomautuksena, githubista löytyy lähdekoodi tarjottuun ppa:han (https://github.com/b-rad-ndi/ubuntu-media-tree-kernel-builder)

Nyt kun serveripää oli selkeä ja toimiva, tuli aika laittaa asiakaspää kuntoon. Aikaisemmin käytössä ollut SD-kortti päätti kuolla (ei nämä ikuisuuksia kestä, varmaan 5 vuotta ollut tuo kortti paikallaan), joten uusi (vanha) kortti ja uusi asennus. Valitettavasti mitään konffeja ei ollut tallessa mutta onneksi säätö on kohtalaisen suoraviivainen. Kanavat alkoivat näkyä, ja vieläpä paremmin kuin aikaisemmin. Ehkäpä virittimet olivat jo tulleet käyttöaikansa päähän.

Nyt on meillä jälleen käytössä tuttu kokonaisuus, vähän eri kuorissa. Ja rouva pääsee katsomaan live-lähetyksiä. Myönnettäköön, että on uutiset ihan kiva väliin toisten lukemana kuunnella ja katsoa.

Kesä on ohi ja syksy alkaa. Kesälomistakin alkaa olla jo tovi aikaa ja ladatut akut on otettu käyttöön. Bisneksen näkökulmasta kolmas kvartaali lähestyy loppua ja neljäs alkaa. Projekteissa on tarve saada asioita maaliin. Eli iskee kiire ja aikataulut kiristyy. Varmaan tuttua aika monelle.

Mitä tiukemmaksi työn puolelta aikataulu tulee sitä tiukemmin vahdin, etteivät päivät veny tai työ valu mukana kotia. Syy tälle on hyvin yksinkertainen: tunnen itseni. Asialla tai aiheella ei ole merkitystä, jos otan sen hommaksi niin silloin siihen mennään 100%. Jos kerran aletaan niin tehdään sit kunnolla. Paras tapa irrottautua tuosta on estää tai rajoittaa homman tekeminen. Minulla töiden osalta tämä onnistuu jättämällä koneet toimistolle. Ja tarkkailla päivien pituutta.

Toinen tapa irrottautua, on palaa loppuun. Ja sekin on koettu aikanaan. Eikä siihen minulla ole halua uudestaan.

Projekteissa on minun kokemuksen mukaan yleensä tiukempia puristuksia. Tehdään viikko tai pari vähän pitempää päivää, jotta saadaan tiettyyn mennessä asioita valmiiksi. Oikein innostuneena voi mennä vaikka kuukausikin pidemmällä päivällä. Näistä puristuksista tulee minulla vastareaktio, palautumisvaihe. Työteho laskee noin puristuksen mittaiseksi ajaksi selkeästi. Ei vain saa aikaiseksi. Syklistä hommaa. Osaltaan sen takia, että tiedän mitä tapahtuu jos en pudota työtehoa.

Pidemmällä ajalla nämä puristukset eivät toimi minun työn teossa juurikaan. Tasainen puurtaminen vie samaan lopputulokseen, todennäköisesti samassa ajassa. Ehkäpä tehokkaammin. Olen kohtalaisen paljon pohtinut tätä ja imenyt tietoa aiheesta eri paikoista (kirjat, blogit, videot, podcastit). Näiden kautta ja itseä seuraamalla olen todennut että aivotyötä tekevänä minun tehokas ja laadukas työmäärä ei kasva vaikka päivän pituus kasvaisi. Väsy iskee huomaamatta, teho kärsii ja työn laatu tipahtaa. Näitä korjataan seuraavalla kerralla. Kehä on valmis.

En tiedä, mikä tässä tekstissä nyt oli oikeastaan se pointti. Ehkä se, että kiire ja kova työn tekeminen on jotenkin ainakin omassa kuplassa nousevan esille moneen otteeseen niin tuli sellainen tarve avata, että laadukasta työtä voi tehdä monella tapaa. Ja kannattaa kuunnella itseään eikä vain seurata muiden perässä. Uskon siihen, että minä voisin pudottaa omat työtunnit pienemmäksi ilman että tehokas tai laadukas määrä kärsisi.

Työnhakuprosessi

Kesän alkupuolella kirjoittelin työpaikanhakuajatuksilla sellaisen avoimen hakemuksen tyyppisen tekstin. Jo ennen sitä oli muutama haastattelu tiedossa mutta tuon kirjoituksen jälkeen niitä tuli lisää. Oli mahtavaa huomata, miten oma verkosto toimii tällaisessa tilanteessa. Jo silloin ajattelin, että kerron syksyllä miten kävi. Ja avaan hieman omia ajatuksia tästä prosessista.

Alkuperäinen ajatus minulla oli, että kesäkuun loppuun mennessä olisi syksy selvänä. Silloin olin yhteydessä itse kolmeen paikkaan, josta kaksi vastasi. Kolmas paikka otti yhteyttä sitten myöhemmin, joten en varmaan ollut riittävän houkutteleva kirjoittamani ohuen CV:n ja hakemuksen pohjalta. Tämän lisäksi sekä tuo kirjoittamani teksti että meikäläisen tilanteesta tietävät hyvät tyypit avasivat muita mahdollisuuksia. Eli minuun oltiin yrityksistä yhteydessä. Kaikkinensa kävin reilu kymmenen haastattelua parin viikon sisällä. Osa pariin kertaan samalla tarjoajalla. Eli työstä tuokin kävi. Ja kaikki paikat olivat sellaisia, missä pystyin näkemään itseni töissä.

Kahta paikkaa lukuunottamatta sain hyvin houkuttelevat työtarjoukset. Nämä kaksi paikkaa, jotka eivät tarjousta antaneet kertoivat suoraan, etteivät sillä hetkellä pysty tarjoamaan minulle riittävän kiinnostavaa paikka. Ja tästä minä annan isot plussat. Parempi myöntää suoraan kuin yrittää kehitellä jotain, mitä ei oikeasti pysty tarjoamaan. Saatujen työtarjousten pohjalta tulikin todettua että kyllä minä jotain olen menneisyydessä tehnyt oikein. Tarve ja markkinat oli hieman erilaiset kuin viitisen vuotta takaperin.

Valintakriteerit minulla tarkentui haastattelujen myötä. Alkuun en tiennyt mitä oli tarjolla, joten aika laveat olivat omat ajatukset. Saadut tarjoukset olivat esimerkiksi palkan ja etujen osalta hyvin samankaltaisia, joten ne eivät lopulta vaikuttaneet merkittävästi omaan valintaan. Suurin vaikuttava asia oli oma tuote. Konsulttibisnes ja asiakkaiden kanssa heidän tuotteen tekeminen on minulle jossain määrin tuttua. Nyt halusin päästä näkemään tuotteen rakentamisen toisesta näkökulmasta.

Tämän viikon alussa heitin remonttihousut naulaan ja laitoin Bittiumin nimilätkän kaulaan. Kuherruskuukausi on vielä kovasti kesken mutta jo tässä vaiheessa on todella hyvä fiilis. Tiedossa on paljon erilaisia ja mielenkiintoisia haasteita monenlaisen tekemisen suhteen. On devausta, arkkitehtuurisuunnittelua ja tuotekehitystä. Desing thinking -opit eivät jää käyttämättä. Tuskin maltan odottaa mitä on tulossa.

Tähän loppuun vielä kiitos teille kaikille hyville tyypeille jotka mahdollistitte tän. Niin Symbiolla kuin muuallakin.