Kesä on ohi ja syksy alkaa. Kesälomistakin alkaa olla jo tovi aikaa ja ladatut akut on otettu käyttöön. Bisneksen näkökulmasta kolmas kvartaali lähestyy loppua ja neljäs alkaa. Projekteissa on tarve saada asioita maaliin. Eli iskee kiire ja aikataulut kiristyy. Varmaan tuttua aika monelle.

Mitä tiukemmaksi työn puolelta aikataulu tulee sitä tiukemmin vahdin, etteivät päivät veny tai työ valu mukana kotia. Syy tälle on hyvin yksinkertainen: tunnen itseni. Asialla tai aiheella ei ole merkitystä, jos otan sen hommaksi niin silloin siihen mennään 100%. Jos kerran aletaan niin tehdään sit kunnolla. Paras tapa irrottautua tuosta on estää tai rajoittaa homman tekeminen. Minulla töiden osalta tämä onnistuu jättämällä koneet toimistolle. Ja tarkkailla päivien pituutta.

Toinen tapa irrottautua, on palaa loppuun. Ja sekin on koettu aikanaan. Eikä siihen minulla ole halua uudestaan.

Projekteissa on minun kokemuksen mukaan yleensä tiukempia puristuksia. Tehdään viikko tai pari vähän pitempää päivää, jotta saadaan tiettyyn mennessä asioita valmiiksi. Oikein innostuneena voi mennä vaikka kuukausikin pidemmällä päivällä. Näistä puristuksista tulee minulla vastareaktio, palautumisvaihe. Työteho laskee noin puristuksen mittaiseksi ajaksi selkeästi. Ei vain saa aikaiseksi. Syklistä hommaa. Osaltaan sen takia, että tiedän mitä tapahtuu jos en pudota työtehoa.

Pidemmällä ajalla nämä puristukset eivät toimi minun työn teossa juurikaan. Tasainen puurtaminen vie samaan lopputulokseen, todennäköisesti samassa ajassa. Ehkäpä tehokkaammin. Olen kohtalaisen paljon pohtinut tätä ja imenyt tietoa aiheesta eri paikoista (kirjat, blogit, videot, podcastit). Näiden kautta ja itseä seuraamalla olen todennut että aivotyötä tekevänä minun tehokas ja laadukas työmäärä ei kasva vaikka päivän pituus kasvaisi. Väsy iskee huomaamatta, teho kärsii ja työn laatu tipahtaa. Näitä korjataan seuraavalla kerralla. Kehä on valmis.

En tiedä, mikä tässä tekstissä nyt oli oikeastaan se pointti. Ehkä se, että kiire ja kova työn tekeminen on jotenkin ainakin omassa kuplassa nousevan esille moneen otteeseen niin tuli sellainen tarve avata, että laadukasta työtä voi tehdä monella tapaa. Ja kannattaa kuunnella itseään eikä vain seurata muiden perässä. Uskon siihen, että minä voisin pudottaa omat työtunnit pienemmäksi ilman että tehokas tai laadukas määrä kärsisi.