Vaikka tämä “ploki” onkin omistettu Pihlalle, niin nyt on pakko kertoa, mitä Iidalle tapahtui ihan tavallisella mettälenkillä tänään.

Noh. Pihla jäi isin kanssa kotiin, oli kylpyä ja muita naisten juttuja ja mie lähin koirien kans lenkille mettään. Kävelin - minä siis, koirat hölömös ees ja taas - siinä ja yritin olla kattomatta niitä puolukoita notkuvia mättäitä. Ja mitä löytääkään Iida, tuo haukankatseen ja vihikoiran vainun omistava metsästäjä, jolta ei mikään syötävä ole turvassa. Hyviä munkkeja keskellä korpea! Iidahan on tunnetusti reipas tyttö ja pisteli hyvää vauhtia munkkeja poskeen, ennen kuin Hilla tulee hakemaan omaa osuuttaan. Posket munkkia pullollaan se ahmii ja yrittää tyrkkiä Hillaa pois saaliiltaan. Tässä vaiheessa (vasta) myös emäntä ryntää älisten paikalle ja ajaa hämmästyneet koirat pois. Meinaako emäntä itsekkäästi haalia kaikki munkit itselleen? Hävytöntä. Ainakin Iidan mielestä. Hillasta tämä taitaa olla joku uusi, kiva leikki. 

Koirat siis häädetään munkkiapajilta. Tosin Iida livahtaa viimeistelemään ateriansa ainakin kahdesti uudestaan heti, kun emännän silmä välttää. Vielä kilometrin jälkeenkin Iida kaihoisasti katselee taaksepäin. Kentien sulotuoksut vielä tuntuvat nokassa.

Kotona kaksi tyytyväistä ja väsynyttä koiraa. Toisen henki haisee enemmän kuin toisen.

Tosiaan. Munkkien leipojaksi veikkaan hra tai rva Hevosta.. 

Reissu Ruotsiin

Pihla on nyt käynyt ulkomailla. Ihan on kuulkaa maailmanreissaaja. Ja hyvä sellainen.

Sunnuntaina aamusta yhdeksän jälkeen ukki ja mumma tulivat meille ja lähdimme kohti Haaparantaa. Mumma joutui eteen minun viereen, koska hänellä oli jalka paketissa. Takapenkillä Pihlalle seuraa pitivät Sussu ja ukki. Ja seura oli hyvää tai unettavaa, sillä takapenkiltä ei kauheasti ylimääräistä ääntä kuulunut. Ja innostunutta ukkia ei lasketa.

Haaparannalla ensimmäinen pysäkki oli Ikeassa. Pitäähän sitä tytön päästä sisustamaan. Minä otin lapsenroikottimen, oikealta nimeltä kantoliina, ja asensin Pihlan siihen. Mumma rullaili pyörätuolissa ukin työntämänä ja suunta oli aamupalalle. Tyttö oli sitä mieltä, että ei sitä aamupalaa vielä. Liiku isi, liiku!

Aamupalan jälkeen Pihla löysi tiensä mumman syliin, jossa olikin mukavaa matkustaa. Silmät kirkkaina kuljettiin ympäri Ikeaa ja katseltiin kaikenlaisia värikkäitä juttuja. Ja hymyiltiin ukin ja mumman hassuille jutuille. Noin puolessa välissä Ikeaa alkoi uni painaa ja tyttö siirtyi kantoliinaan torkuille. Ikeasta siirryttiin sulavasti karkkikauppaan, jossa päikkärit jatkuivat. Kun vihdoin ja viimein mummakin saatiin ulos kaupasta, olikin Pihlan ruokatauon aika. Samalla ukki tiedusteli seuraavan kohteen valmiuden.

Karkkimaailmasta siirryttiin Seskarö:hön (onkohan lie oikein edes kirjoitettu). Siellä vastassa olivatkin isomummo Marjatta ja Erkki. Ja tottahan Pihla heile toi tuliaisiksi leveän hymyn. Seskarössä viihdyttiin parin päikkärin ja ruokailun verran. Todellisesta ajasta en minä ainakaan ole ihan varma. Se ajankulku on pikkasen tässä viimeaikoina muuttunut. Mutta mukavaa oli, kaikilla. Muistoksi jätettiin muutama kuva Pihlasta. Ja lisää laitetaan, kunhan kamera saadaan purettua koneelle ja kuvat tulostettua.

Kotimatka olikin yhtä rauhallinen, kuin menomatkakin. Tiedä sitten, johtuiko hiljaisuus taas takapenkin seurasta. Ainakin ukki yritti mallia näyttää, että miten nukutaan autossa. Kotona reissaaminen vaati veronsa minulta ja Sussulta, Pihla olisi valvonut vielä piténpäänkin. Onneksi väsy tuli viimein puolen yön aikaan. Mutta olipas mukava reissu tytön kanssa. 

Merkkipäivän kunniaksi Pihlaa on taas mitattu ja punnittu. Paino oli nyt 5880 g ja pituus 60 cm. Tyttö kasvaa siis oikein mukavasti. Ensimmäinen rokotus otettiin tyynesti vastaan, vähän vain tyttö inahti, kun piikki uppos reisilihaan. Enemmän tais tehä äiteellä pahaa ja sempä takia isä oli valmennettu etukäteen pitämään Pihlaa rokotuksen ajan. Piikin lisäksi Pihla sai rokotteen rotavirusta vastaan. Se laitettiin onneksi semmosella ruutalla suuhun ja tais olla ihan hyvääkin. Ainakin suu nappasi siihen malliin.

Nyt typy nukkuu sängyssään tyytyväisenä päiväunia. Ihana tyttö! 

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Tyttö kasvaa kohisten. Muutaman kuukauden takaisia valokuvia katsoessa sen vasta oikiastaan tajuaa! Uskomatonta. Oliko Pihla tuommonen rääpäle? Nythän tyttö on siis jo Iso, kohta lähtee kouluun!

Kolmen kuukauden huima rajapyykki saavutettaan siis ensi viikolla. Varmaan pittää juhlan kunniaksi tarjoilla neitille aamiainen sänkyyn. Eiku joo, sellainen palveluhan Pihlalla jo on. Joka aamu! Yöt on muuten menny oikein mainiosti. Yleensä illalla nukahetaan yheksän kieppeillä, viimestään kymmeneltä. Yön Pihla jaksaa nukkua tosi hyvin, yleensä vasta 6 - 6.30 alkaa pinnasängystä kuulumaan nälkäinen ähinä. No sitten yleensä ruokaillaan pitkän kaavan mukaan, nukutaan välissä ja syyän lissää. Vähän on muka jo jotain rytmin tynkää alakanu muodostumaan. Ainakin muutamaksi päiväksi kerrallaan.

On muuten uskomatonta, miten tuo tyttö on heti aamusta tarmoa täynnä. Siinä vaiheessa, kun itse istuu aivot horroksessa kahvikupin ja Kalevan ääressä, Pihla jodlaa jo täyttä päätä sitterissään, jalat ja kädet viuhtoen. Siinä kuule aamuäreys häipyy kohtuullisen nopeaa, kun neiti näppärä selittää yön tapahtumat, kiljahtelee ja nauraa. 

Vaunuissa viihtyy edelleen vaihtelevasti. Pitää aikalailla tähdätä juuri siihen oikeaan hetkeen, jos meinaa vaunulenkille mennä ilman huutoa. Onneksi on tuo kantoliina, jossa on hieman mukavampaa. Ja onhan tuo liina nyt kieltämättä kätevämpi kuin vaunut…

Pihla naureskelee paljon. Etenkin, kun isä tulee töistä kotiin. Tykkää kuunnella musiikkia ja “lauleskella” äitin kans. Homma menee niin, että ensin minä laulaa loilottelen millon mitäkin lapsille sopivaa ja sopimatonta, Pihla sitten vetää soolon. Koiria Pihla seuraa tosi tarkkaan. iida on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi puklunaaman pesijäksi, vaikka ollaan kyllä sanottu, että soituu se homma tällä harsollakin. Pihlaa vaan naurattaa, jos Iida joskus pääsee nuolasemaan. Nyrkkejä tungetaan suuhun välillä kumpaakin yhtäaikaa tai sitten jäädään ihmettelemään, että mitkäs mötikät ne tuossa on.   

No nyt se on virallista. Sunnuntaina meijän pikku rinsessa kastettiin Pihla Sofia Pääköksi. 

Juhla pidettiin Ylikylässä, Rovaniemellä. Pappina oli Ossin ja Tiinan kastanut Topi Litendahl. Kummeiksi lupautuivat Ossi, Leea, Miia ja Samppa. Tämähän oli täysin taktikoitu veto. Laskeskeltiin, että näin saadaan tytön elämään kattava otos ammatinharjoittajia, jotka eivät voi kummitytöltään mitään kieltää. Ossi pelaa jääkiekkoa (NHL? Viriketoimintaa Ameriikassa?), Leea on parturi-kampaaja (pitäähän nyt jokaisella naisella olla yksi luottokampaaja), Miia tuore kasvatustieteen maisteri (akateeminen lastenhoitaja) ja Samppa konnari (spesiaalipalvelua VR:ltä junamatkoille). No ei. Tuli kastetilaisuuden aikana, kun kummeja katsoin, sellainen tunne, että tässä on semmonen tukijoukko ja turva Pihlalle, ettei paremmasta väliä. 

Itse kastetilaisuus meni oikein mainiosti. Alkun piti ottaa - papin sanoja lainatakseni - time out! Pihla-riepu revittiin kesken unien kastemekon laittoon ja arvaahan sen, että hermothan siitä meni. Topi-pappi onneksi osaa lukea tilanteita ja sanoi, että nyt mennään pienimmän ehdoilla. sain rauhassa syöttää tytön juhlaväen odotellessa. ja niinhän siinä kävi, että “hyvä ruoka, parempi mieli”. Pihla nukkui koko toimituksen ajan. Tais olla äiti ainoa, joka siellä herkisteli.

Pihlan juhlaa olivat viettämässä Tapsa-papi, Hilkka-mami, Erno, Tiina ja Ossi, Heino-ukki, Arja-mumma, Joni, Leea, Heidi ja Mico, Elsa-mummi, Anni-mummo, Markku, Matti ja Annikki, Esko, Miia ja Samppa sekä Räksä. 

Kiitos kaikille mukana olleille. Kiitos, kun olitte toivottamassa tämän pienen neidin tervetulleeksi sukuun. Kiitos juhlaa järjestäneille ja siihen osallistuneille ihanasta illasta ja kauniista muistoista.

 Nyt vaan totuttelemaan siihen, ettei tarvi varoa lipsautuksia vaan voi kutsua tyttöä julkisesti omalla nimellä. Kuvia ja videonpätkää luvassa, kunhan atk-vastaava kerkiää ne tänne laittaa.