Minä, Puhelin

Mitä ihmettä se nyt sekoilee? Kuka puhelin? Missä? Milloin?

Ei hätää hyvä lukija. Kyseessä on uusi puhelimeni. Nimittäin Applen iPhone. Kyllä. Näin pääsi käymään. Laitoin sellaisen. Ja vielä toisenkin. Nimittäin vaimo ei tyytynyt huonompaan.

Ajautuminen iPhoneen juontaa jo siitä ensimmäisestä mallista. Siitä, jota ei virallisesti Suomeen tuotu. Kaverillani sellainen sattuu olemaan. Ja sitähän tuli rävellettyä ja kokeiltua. Ja näppärältä laitteelta tuntui. Ja nimenomaan laitteelta, ei puhelimelta. Mutta silloin ei aika vielä ollut kypsä.

Viime vuoden lopulla edellinen puhelimeni, Motorola V620 irtisanoi yhteistyösopimuksen. Onneksi sopimuksessa oli ehto, että irtisanomisaika on seuraavaan puhelimeen asti. Eli kiire puhelimen korvaamiselle ei ollut. Moto ehti kunnioitettavaan lähes viiden vuoden käyttöikään. Hyvin palvellut siis. Ja pariin otteeseen se tuli softalla päivitettyä (pelastettua) sinä aikana. Itseasiassa ainoa syy vaihtamiselle oli se, että minä en jaksanut enää sitä pelastaa. Tuorein softa kun oli sen 4 vuotta vanha ja kyllä sen aika oli jo tullut.

Pitemmän aikaa pyörittelin ja tutkiskelin erilaisia vaihtoehtoja puhelimiksi. Listalla oli Motorolan Z8, Samsungin Touchwiz, SE:n Xperia ja HTC:n Touch + Touch Pro. Sekä iPhone. Hintaluokka puhelimilla oli suurinpiirtein sama eli puhuttiin selkeästi kalliimmista puhelimista. Ja eniten tuosta sarjasta himotti Moto. Edellinenkin kun oli kelpopuhelin. Sattui kuitenkin niin, että Sonera uusi hinnoitteluaan iPhonen suhteen ja Verkkokaupan myymälässä kokeiltuani aitoa 3G iPhonea se rupesi himoittamaan enemmän.

Minä olen pohjimmiltani perustelujen hakija. Tarvitsen kovaa faktaa kalliille ostoksille. Niinpä internetin ihmemaan kautta tutustuin Cydia-nimiseen sovellukseen. Kyseessä on Debianista tutun aptin iPhone-versio. Ja siellä oli vaikka ja mitä. Kuume nousi. Ja kun haluttaa jotakin, niin siihen ei auta kuin yksi asia. Odottaminen. Ja jos sekään ei auta, niin sitten pitää laite hankkia. Ilmoitin vaimolle, että hankin iPhonen. Ja lähes samalta istumalta sain vastauksen - “Mulle kans”.

Tammikuun alussa iPhone sitten löysi tiensä minun pikku kätösiin. Kuinka sattuikaan, että operaattoripurku oli sattunut edeltävällä viikolla. Soneran kanssa teimme 24 kk osamaksusopimuksen ja kotona puhelimen sisälle löysi tiensä Saunalahden SIM-kortti. Se on kyllä menossa vaihtoon, sillä TeleFinland tarjoaa samaa palvelua halvemmalla.

Tässä on nyt pari-kolme viikkoa puhelimen kanssa tullut leikittyä, leluhan kyseessä on, ja kyllä se ihan ok laite on. Puhelimena äänenlaatu parani molempiin suuntiin. Vanha Moton bt-hf pariutui laitteen kanssa ok ja siinäkin parani ääni. Moneen otteeseen on tullut mietittyä, että miten sitä on voinut pärjätä ilman. Laitteessa jutut vain toimii. Pääsääntöisesti. Jotta minua ei ihan turhaan syytettäisi apple-fanboy-meiningistä on todettava, että ei tämä suinkaan täydellinen ole. Mutta kaikki osakokonaisuudet huomioituna kiitettävä puhelin. Arvosanaksi voisi antaa 9.

..nimittäin kaikenlainen Kalevaan syventyminen, netissä surffailu ja etteisessä makkoilu (koirat) ovat kohta taakse jäänyttä elämää. Pihla-neiti, 6 kk 1 vko, lähti tänään hitaasti mutta varmasti konttamaan. Pois alta risut ja labradorinnoutajat! 

No kun on opittu uutta, niin sitähän sitten halutaa ihan jatkuvasti harjotella. Nukkumaan menosta ei meinannu tulla mitään, kun ois ollu niin mahottoman mukavaa möyriä ympäri sänkyä. On muuten tuskastuttavia ne hetket, kun tyttö on lupsauttanu justiinsa silmät kiinni, mutta on kuitenki vielä kevyessä unessa. Eikö sillon toinen, yleensä molemmat, nuista norsuista (=koirat) huomaa, että meempä tuonne makkariin (ripinää, rapinaa), venyttelen (hhhnnnng), rapsutan korvaa (RRaaaps, kyööps) ja lopuksi nuolen takapuolta (sluuurps). Iida yleensä vielä järjestelee kielen suuhun ja Hillasta kuuluu semmonen..no semmonen ääni, kun se pistää pötkölleen. Ei oo kuulkaa kerta eikä kaks, kun on just aatellu, että nyt se tyttö nukahtaa. Risp, raps ja - PIM - silimät auki, ei mua väsytä, voisin vaikka möyriä tässä sängyssä.. Toisaalta joskus tuntuu, että saa vaikka pommin jysäyttää vieressä, niin toinen ei herrää.

Ai niin. Viralliset mitat otettiin maanantaina: 67,5 cm ja 7630 g. Muistaakseni. 

Merkkipäivää vietettin perheen parissa. Ei lähetty ees matkoille eikä laitettu Kalevaan “en juhli vanhenemistani, mutta lahjat voitta tuua” -ilmoitusta. Ei ollu sankari leiponu kääkkyä mutta aamupalan tuo sai sänkyyn (taas). Päivällä maisteltiin ensimmäisen kerran lehemää. Keitettynä. Mahto olla hyvää.

Syömisasioissa ei mitään onkelmaa. Kaikki maistuu eikä ainakaan vielä ole mistään tullu vattan kipritelyjä eikä mittään muutakaan. Pieni tyttö tosin söis mielellään jo semmosia jätkän annoksia eli kaikki menee mitä lautaselle laittaa. Vielä en ole uskaltanu testata, paljonko Pihla söis jos vaan jatkais lappamista. Lusikoinnissa saa muuten olla aika rivakkana. Jos jää siinä lusikallsten välissä omia haaveilemaan, alakaa vierestä kuulua semmonen läähätys, että nyt justiinsa sitä sapuskaa suuhun, äiti! 

Liikkeelle lähtö ei ole enää paljosta kiinni. Konttausasento on reenattu, osataan nytkytellä ja kuopia käjellä lähtökuoppia valmiiksi. Jalat ja käjet liikkuu ees-taas, kun nyt sais ne menemään oikiassa tahissa oikiaan suuntaan. Toisaalta Pihla hokas vasta punnerrusasennos, joka tänään on jalostunu jo muistuttamaan semmosta “karhukävelyasentoa”. Tiiä vaikka lähtis pätkyttään pylly pystyssä karhukävelyä seuraavaksi. Se on muuten sitten koirilta (ja äitiltä) rauhan päivän sen jälkeen ohi, kuin tuo emäntä hoksaa miten pääsee eteenpäin. Pakittamalla ja pyörimällä on tosin nytkin jo liikuttu, mutta sen suunta ja vauhti on jotenki ollu vielä ennustettavissa.

 Ens viikolla käyään neuvolassa hakemassa vielä viralliset mitat. Sittenpä nuo neuvolassa ramppamiset onneksi alkaakin harventumaan. 

Tilasin sitten Deal Extremestä tavaraa

Tilasin sitten tosiaan Deal Extremestä tavaraa. Tai tilaus lähti jo aikaa sitten. Ja osa tavarasta on tullutkin jo. Ja loppuja odotellaan. Niidenkin pitäisi tulla tässä mahdollisesti ensi viikolla.

Jaa että mitäkö tilasin. No sieltä kiinanmaalta tuli tilattua kaksi cf-ide-muunninta ja sata-pci-kortti. Ihan mielenkiinnosta. Tuo PCI-kortti tuli viime viikolla. Ja tällä viikolla sain sen asennettua tuohon koneeseen. Syy, miksi tilasin noita osia on tuo minun pieni VDR-projekti. Tarkoitus oli poistaa yhdestä koneesta kiintolevyt ja laittaa sinne cf-ide-muuntimen avulla CF-kortille asennettu linux+vdr-clientti ja liittää se tuohon vahvistimeen kiinni. PCI-kortin tilasin sen takia, että saan tuon toisen koneen sit samoilla tulilla vdr-serveriksi. Siinä kun ei ole ollenkaan sata-portteja.

Miksi sitten en käytä tuota sata-porteilla varustettua konetta serverinä? No kun siinä on äänen digi-lähtö. Ja tässä toisessa ei ole. Ja vahvistin on monikanavainen. Ja minä tahdon surround-äänen. Eikä tuo kortti nyt niin kalliskaan ollut, olikos 12 euron luokkaa.

Jatketaas tarinaa. PCI-kortin tosiaan kiinalaiset minulle laittoivat tulemaan. Sillä nyt ei olisi kiirettä ollut. Samapa tuo, tuli kuitenkin. Tuo VDR-kone on minulla lähetyksen suhteen temppuillut jo jonkin aikaa. Niinpä minä tässä sen kasasin tuohon toiseen koteloon ja emolevyyn. Ja katsos kummaa. Virtanapin painamisen jälkeen minulla oli ihan toimiva sata-kiintolevyllä varustettu kone. Ja mikä parasta, siihen saa noita levyjä kiinni neljä, joten kolme paikkaa on vielä vapaana. Ainoa tieten on, että kuulopuheiden perusteella tuon kortin firmis ei tue yli 500G:n levyjä. Mutta silti. 4x500G = ihan tarpeeksi tallennustilaa.

Periaatteessa serveri on tolpillaan tuolla kokoonpanolla. Käytännössä cf-ide-muuntimien saapuessa softapuoli menee uusiksi joka tapauksessa. Mutta tällä hetkellä homma toimii. Lopputilausta odotellessa.

Päästiin pitkästä aikaa viikonlopun viettoon Rovaniemelle. Koirat jäi mumman hellään hoitoon laatuaikaa viettämään ja met pakkasimma auton täytteen Pihlan tavaroita ja ajoimma Roihin. On muuten uskomatonta, kuinka paljon tuommonen pieni tytön tylleröinen tarttee tavaraa mukkaan. Aivan sama ookko päivän vai viikon - auto tuupataan täyteen!

Viikonloppu meni mukavasti. Ruoka maistui ja uni kans. Väliajat tutkailtiin mm. jääkaapin ritilää, jonka väliin soviteltiin pikku sormia. Samaisesta ritilästä on myös erään kummisedän sormia irroteltu aika monta kertaa. Siitä tosin on aikaa..

Kotimatka meni ihan mukavasti. Pihlan piti päästä vielä Haaparantaan shoppailemaan isin visakortilla. Haukiputtaan kohalla meinas loppua koko porukalla, ja erityisesti Pihlalla, huumorintaju. Vähemmästäkin, kun pittää olla köytettynä tuommosen kaukaloon ja evväätki loppu! Kotia kuiten päästiin ja riemu repesi puolin ja toisin, kun koiratkin haettiin kotiin!