Palvelutyylin vaikutus yrityskuvaan

Edellisen viikon aikana tuli juostua pankeissa oikein urakalla. Syynä oli niinkin yksinkertainen asia kuin kilpailutus. Nimittäin asuntolainan suhteen. Ja melkoista urakkaa tuo juokseminen olikin. Palvelutason suhteen tuli törmättyä hyvin monenlaiseen ja viimeisen pankin jälkeen aloin pohtimaan hieman asiakaspalvelun merkitystä pankkikuvaan.

Olemme vaimon kanssa olleet erittäin tyytyväisiä Paikallisosuuspankin asiakkaita jo tovin aikaa. Opintolaina-asiat ovat sujuneet hyvin ja aina kun fyysinen asiointi on ollut tarpeellista on pankissa juteltu kuin tutulle. Eli pankkiin on voinut mennä hyvillä mielin eikä hattuakaan ole tarvinnut kouraan ottaa, jos siltä on tuntunut.

Asuntolainan suhteen nykyinen 130 kilometrin pankkimatka on kuitenkin liikaa. Niinpä lähetimme useampaan pankkiin tarjous/ajanvarauspyynnön. Kaikkinensa viikon ajalle saimme aikataulutettua viisi pankkia. Kaksi pankkia jouduin käymään yksin, kolmessa kävimme vaimon kanssa yhdessä.
Monesta pankista minulla oli alkujaan olemassa jo tietynlainen kuva. Sampo Pankin “webbipäivitysskandaali” oli hyvin mielessä, vaikka asuntolainamarkkinointi onkin hyvin aggressiivista. Popista nykyisen pankin kautta on hyvinkin lämmin fiilis. Toisin oli Nordean suhteen, joka minulle on hyvinkin kylmä ja bisneshenkinen. OP-Pohjolan muuten neutraalin kuvan särkee oma huonosti päättynyt historiani pitkäaikaisena asiakkaana. Ja jäljelle taitaa jääda Optia, joka ainoana pankeista oli minulle “mielikuvaton” ja “mauton” pankki alkujaan.

Yleisellä tasolla yksikään pankki ei oikeasti pystynyt tarjoamaan pankkipalvelujen suhteen yhtään mitään yli toisen. Ja lainatarjoukset olivat ihan yhtälailla samantasoisia. Tunnelma muutenkin lainojen ehtojen ym. suhteen oli se, ettei yli 20 vuoden lainalla yksikään pankki ole toista edullisempi tai parempi. Toki korot ovat aavistuksen erisuuruisia, mutta mielestäni epäolennaisia pitkällä aikavälillä.

Kun kerran kaikki pankit raha-asioiden kanssa ovat samantasoisia niin mikä sitten vaikutti meillä pankin valintaan? Oikeastaan jäljelle jää ennakkoasenteiden jälkeen palvelu. Eikä mikä tahansa palvelu vaan se, jota me saimme. Pankin kuva saa ulospäin olla vaikka kultakaaria ja kristallilasia mutta jos palvelutaso ei aina vastaa sitä niin tuollaiset lupaukset romahtavat ja kovaa. Näin kävi Sampo Pankin suhteen. Jos neuvottelun jälkeen sekä vaimolla että minulla on sellainen olo, että tuolla ei meidän rahat ole hyvässä tallessa niin se ei ole meidän pankki.

Nordea jäi pankkina ennakkoasenteiden tasolle. Aavistuksen tuli fiilis, että hattu kourassa tässä lainaa pyydetään, vaikka palvelu oli asiallista. Jotenkin paikka ei tuntunut kotoisalta. Optia oli ok, mutta ei yhtään enempää. Rahat varmasti olisivat olleet turvassa siellä ja lainakin olisi tullut hoidettua hyvin. Mutta silti se oli vain ok.

Viimeinen kaksikko, OP ja POP tuntuivat kotoisimmilta. POPin virkailija, ennestään tuntematon henkilö, puhui kuin tutulle ihmiselle. “Annappa”- ja “otappa”-tyypiset lauseet tulivat hyvin kotoisasti. Ja samalla fiiliksellä jatkoi OP:n virkailija. Vanhan asunnon kuntoarvion tärkeydessä mainittiin mm. se, että sillä saa selville jos “kohde on ihan paska”. Eli ihmisten kieltä puhuttiin. Ja näistä kahdesta viimeisestä se pankki sitten valittiin.

Ongelma kun kilpailutuksessa ei yleensä ole sen huonoimman vaihtoehdon valinta vaan se, että jonkun pitää jäädä kakkoseksi vaikka kuinka hyvä vaihtoehto olisikin. Ja vaikka kuinka järkiperäisesti yrittäisikin perustella pankin valintaa niin loppujenlopuksi kyseessä on ihan tunneperäinen valinta ilman järjellisiä syitä.

Kaikkien pankkien tulisi pystyä palvelemaan asiakasta, varsinkin mahdollista tulevaa sellaista yrityskuvansa mukaisesti. Huono päivä, tietämättömyys omien laitteiden toiminnasta tai asiakkaan “tyhmentäminen” eivät saisi kuulua neuvottelupöytään. Meidän tapauksessa nuo tuntuivat sattuvan samaan pankkiin ja vaikuttivat suoraan pankin valintaan. Oikeastaan nuo kuuluvat normaaliin neuvottelutilanteeseen.

Pankkikierroksen jälkeen mietin tuota asiakaspalvelun merkitystä oikeastaan laajemmin ihan yrityskuvaan. Olenko minä hyvä edustaja työnantajalleni? Yritystähän minä edustan joka kerta kun olen asiakkaisiin yhteydessä, välillisesti tai suoraan. Toivon mukaan olen parempi tästä etiäpäin.

Porkkanalaatikko

Ainekset

• n. 1 kilo porkkanoita
• 8 dl vettä (osa vedestä on korvattavissa vaikka maidolla tai kermalla)
• 2 dl puuroriisiä
• 1 dl siirappia
• voita
• valkopippuria (1/2 - 1 tl)
• suolaa (1/2 - 1 tl)
• 2 munaa

Ohjeet

Kiehuta vesi ja lisää riisi. keitä kypsäksi (n. 15 min). Sillä aikaa kuori porkkanat ja raasta ne silpuksi (yleiskone ftw.). Kun riisi on kypsää, anna sen jäähtyä tovi. Miksaa sitten porkkanaraaste (tai mössö, jos yleiskoneen terä on hienompaa sorttia) joukkoon. Lisää mausteet ja maista. Jos on sopivan makuista niin munat joukkoon ja seos vuokaan tai pariin. Omassa käytössä kertakäyttöset foliovuoat ovat hyvä ratkaisu mutta jos käyttää vaikkapa lasivuokaa niin pitää muistaa rasvata se. Päälle vielä korppujauhoja ja voinokareita oman mielen mukaan. Koko komeus uuniin 180 asteeseen noin tunniksi tai puoleksitoista, kunnes näyttää hyvältä.

Lisätietoja

Jos vettä korvaa muilla nesteillä, niin ne kannattaa lisätä vasta kiehumisvaiheen lopussa. Itse lisäsin vielä mössön sekoitusvaiheessa reilun desin kermaa kun tavara näytti pikkaisen liian jäykältä. Tätä kirjoitaessani on porkkanalaatikko vielä uunissa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta

Kävimme rakkaan vaimoni kanssa elokuvissa, joten tyttäremme oli isovanhempien luona hoidossa. Talvisena sunnuntai-aamupäivänä nappasin sitten koirat mukaani ja lähdin hakemaan tyttöä. Samalla reissulla sitten käytin koirat metsässä juoksemassa. Vanhempani asuvat sellaisessa paikassa, jossa on juuri soppelisti metsää jotta koirat voi löysätä irti. Sinne päästyäni törmäsin mielenkiintoiseen ongelmaan.

Yksityinen pysäköinninvalvonta “laillistettiin” tässä jokunen aika takaperin. Ja sen jälkeen se on levinnyt hyvin moneen paikkaan, myös vanhempieni pihaan. Mainittakoon se, että vanhempani asuvat esikaupunkialueella noin 15 kilometriä kaupungin keskustasta. Pysäköinti ei heidän mukaansa ole ollut siinä kyseisessä pihapiirissä ongelma. Naapurit kuulemma osaavat puhua, jos auto on haitolla.

Yksityisen valvonnan tullessa (ja hehän valvovat 24/7) väärinpysäköinti valvotuilta alueilta (pihoilta) on siirtynyt huonommin valvotuille alueille (tien viereen ja nurmikkoalueelle). Koska tuo alue, jossa vanhempani asuvat on hyvinkin rauhallista, ei poliisi liiku kovinkaan ahkerasti siellä. Enkä usko että parkkipirkotkaan siellä liikkuvat kuvin tiheään.

Minua suuresti mietityttää, että mitä ongelmaa yksityiset pysäköinninvalvojat vähentävät tuolta alueelta. En usko että kyseessä on ainoa alue. Toki krooninen rahapula yrityksillä on aina, joten raha otetaan sieltä mistä sen helpoiten saa. Mutta missä määrin tuollainen väärinpysäköinnin siirto piha-alueelta kadun/tien varteen ja viheralueille vähentää mitään ongelmaa. Mielestäni tien kunnossapidon kannalta vaarallisempi paikka autolle on tienvarsi.

Otetaan nyt esimerkiksi taas tuo vanhempieni asuinalue. Joka talvi siellä aurauskalusto auraa tiet kapeiksi. Tienvarsille pysäköidyt autot entisestään kaventavat jo olemassa olevaa väylää. Kun lunta on tarpeeksi ja autoja molemmin puolin tietä (tätä ei ole kielletty merkein) ei kyseistä tienpätkää pääse enää auraamaan kunnolla. Tästä seuraa se, että tie kapenee entisestään. Ja oravanpyörä on valmis.

Eli lyhykäisyydessään mitä ihmettä yksityinen pysäköinninvalvonta tekee alueilla, joissa pysäköinti ei ole ollut ongelma. Mielestäni taloyhtiöiden tulisi vakavasti harkita tällaisten “ilmaisten” palvelujen käyttöä. Tiedän että pysäköinti jossakin voi olla ongelma mutta palveleeko se kenenkään etuja, jos tällainen pysäköinninvalvonta koetaan ongelmaksi eikä se edes poista ongelmaa vaan siirtää sitä?

Aina ei kaikki palaset loksahda kohdalleen

Viime viikko oli urheilun osalta aika surkea. Työ on aina surkea tekosyy siirtää harrastamista tuonnemmaksi. Sitä aikaa pitäisi vain järjestää. Varsinkin juoksun tyyppiselle harrastukselle, joka vaatii aavistuksen reilun tunnin alkuvalmisteluista suihkuun. Mutta nyt sitä aikaa ei vain tuntunut olevan. Viime sunnuntaina kuitenkin varattu sulkapallovuoro katkaisi huonon urheiluviikon. Tosin pikkujoulunvieton jäljiltä oli happi vähissä.

Hyvä juoksu levon päälle

Tiistaina lähdin koiran kanssa lenkille hieman epäillen. Treeniohjelma kertoi 5 minuuttia juoksua ja 1 minuutti kävelyä toistettuna viisi kertaa. Pakkasta taisi olla kymmenen, ehkä hieman enemmän. Ja tieto siitä, että koira todennäköisesti hidastaa nopeutta ei nostanut odotuksia lenkin suhteen kovinkaan korkealle. Toisin kävi. Ehkä paras veto tähänastisista. Ja mikä parasta, paukkuja olisi ollut vielä jäljellä. Pienen muutaman minuutin mittaisen loppurutistuksen vedinkin viimeisen viisiminuuttisen perään.

Tuli sitten todistettua itselle, että joskus keho tarvitsee rentoutumista jotta suoritukset paranevat. Seuraava tauko on toivon mukaan vasta joulun aikaan, joten tässä ehtii kovastikin vielä itseänsä kehittää.

Tekniikka pettää

Tämän illan juoksu oli alusta lupaava. Pari astetta pakkasta, vanhempi koira mukana lenkeillä. Treeniohjelma lupaili samaa kuin aikaisemminkin, 5 + 1 x 5. Ekasta juoksusta ehkä puolet takana kun puhelin soi. (Saakohan tuota puhelinta jotenkin pois päältä ilman että gepsi katoaa?). Hyvin pikainen puhelu ja takaisin juoksemaan. Mutta kuinkas ollakkaan, PRT oli sitten kaatunut. Oikeastaan ensimmäisen kerran lenkin aikana PRT kaatuu. RunKeeper on tehnyt sitä pari kertaa. Totta se on, että iPhone 3G:n muisti ei vain riitä.

Päätin sitten ottaa ja juosta koko reitin. Tai oikeastaan osan siitä. Tämän hetkinen reitti kiertää alkumatkan joen rantaa pitkin jonka jälkeen käyn lenkin puokkarin ja Välivainion puolella. Nykyisellään lenkit ovat tulleet kappaleen matkaa takaisin samaa reittiä mutta nyt päätin että juoksen Koskilinjojen varikolta suoraan kotia. Reitti on tällöin reilun kilometrin lyhempi, kokonaispituutta RK kertoili olevan reippaat 6 kilometriä.

Yhteenveto

Kokonaisuutenaan lenkki oli todella surkea. Ainoa todiste itselle oli, että vitonen menisi jo nyt. Ei välttämättä puoleen tuntiin mutta peruskunto on vitosen juoksuun. Kotona sitten katsoin RK:n tilastoja ja edellinen intervallijuoksu oli mennyt paremmin. Oikeastaan tämän tiesin jo fiiliksestä. Pohkeet menivät tukkoon ja lähellä oltiin ettei tullut veren maku suuhun. Muistui hyvin mieleen ne kauan sitten “aloitetut” juoksulenkit, jolloin kaikki annettiin joka kerta sata lasissa. Ja halu juosta kuoli samalla. Tämän reissun jälkeen ei tosiaankaan tee mieli juosta.

Toisaalta tässä on jokunen viikko oikein mainioita juoksuja. Ja edellinen veto on vielä hyvin mielessä. En minä suinkaan näin helpolla luovuta. Ja onhan tuosta softastakin maksettu. Joten eiköhän tässä parin päivän päästä jatketa siitä, mitä tänään ei saatu juostua. Paremmalla menestyksellä. Jos vaikka se puhelinsoftan sammutinkin löytyisi.

Tietokonejumppaa illan iloiksi

Tuli aika päivittää VDR-koneen softa. Vähän pakon sanelemana. Käytössä ollut CF-IDE paketti alkoi korruptoimaan kotihakemistoa turhan paljon ja siellä sijaitsivat kaikki kriittiset tiedostot XBMC:n käyttöä varten. Lisäksi oma VDR-käynnistystiedosto oli kyseisessä hakemistossa. Kaapin perukoilta löytyi yksi 160 Giganen levy, joten sen heitin paikalleen ja ajoin muutaman tarkistuksen. Hyvältä vaikutti, joten matkaan hoi!

Debootstrapilla Ubuntu uusiksi

Ubuntun päivitykseen oli oikeastaan pari vaihtoehtoa. Netinstallina pikkulevyltä tai debootstrapin kautta. Koska tiedän, että kaikkinensa säätäminen ei ole mitenkään nopsa operaatio ja isän rooli saattaa lyödä päälle koska tahansa lähdin kokeilemaan debootstrapia. Joskus aikanaan olen tuon läpi Debianin asennusta kokeillut ja se kaiketi sujui hyvin kun en huonoja kokemuksia siitä muista.

Ennen debootstrappia osioin fdiskillä uudelle vanhalle levylle rootin, homen ja swapin. Tiedostojärjestelmänä ext4 on toiminut hyvin, joten sillä saa mennä. Lyhyt alku meni jotakuinkin näin. Tuore levy on sdb ja se liitetään /mnt/install-hakemistoon.

sudo mount /dev/sdb1 /mnt/install sudo debootstrap maverick /mnt/install

Tässä vaiheessa on asennettu pohja, josta on hyvä jatkaa. Varalta nappasin mukaan vanhan asennuksen sources.listin, vaikka tuoreemman saisi varmasti netistäkin ladattua.

Chroot uuteen asennukseen

Asennuksen seuraava vaihe käsittää siirtymisen tulevaan ympäristöön. Eli chrootilla /mnt/installiin. Ensin kuitenkin pitää liittää pari tärkeää hakemistoa paikalleen.

sudo mount --bind /dev /mnt/install/dev sudo mount -t proc /proc /mnt/install/proc

Chroot onnistuu parhaiten, kun shell on joku muu kuin zsh. Oletuksena tuleva bash käy hyvin. Itse en hoksannut vaihtaa shelliä zsh:ta bashiin ennen aloittamista, joten tässä vaiheessa oli edessä chsh, logout ja login. Sen jölkeen vihdoin sain chrootattua uuteen ympäristöön.

sudo chroot /mnt/install

Tässä vaiheessa talteen otettu sources.list osoittautui hyvin käteväksi. Vanha lista vain uuden tilalle ja asentelemaan. Toki tarkistin listan kunnon ennen varsinaista asentelua.

cat sources.list > /etc/apt/sources.list

Tämän jälkeen aptia peliin updaten ja upgraden muodossa. Samalla kannattaa asentaa kielipaketti, vaikkapa language-pack-en-base. Todennäköisesti tzdata on väärällä aikavyöhykkeellä joten se kannattaa tässä vaiheessa fiksata.

dpkg-reconfigure tzdata

Viimeistelynä vielä grub ja kerneli kehiin.

apt-get install grub-pc linux-image

Tässä vaiheessa tuli se alussa mainittu isä-rooli päälle. Hommat pysähtyivät tunniksi. Mikä katastrofi se olisikaan ollut ilman televisionkatselua

Tähän asti hommat on hoidettu pääkäyttäjän tunnuksilla, mikä ei pitemmän päälle ole hyvä ratkaisu. Uutta käyttäjää kehiin. Tai siis vanhaa mutta silti.

adduser <käyttäjätunnus>

Samalla kannattaa lisätä käyttäjä sudo-ryhmään.

gpasswd -a <käyttäjätunnus> sudo

Vaikka ikinä maailmassa ei olisi halua kirjautua pääkäyttäjänä (roottina) sisälle, kannattaa sen salasana silti asettaa.

passwd

Tämän jälkeen olisi mahdollista jo uudelleenkäynnistää. Mutta oikeastaan mitään etua netinstalliin verrattuna ei ole saavutettu. Joten jatkamme matkaa.

Perusasennuksen jälkeen - asennamme ja säädämme lisää

Siirtykäämme pikkusäätöön. Verkkoasetukset ja hostname kannattaa katsoa kohdalleen. Eli $editori tulille ja menoksi.

vim /etc/hostname vim /etc/network/interfaces

Interfaces-tiedostoon kannattaa lisätä

auto eth0 iface eth0 inet dhcp

Tämän lisäksi tuli haettu ssh, jotta tarvittaessa bootin jälkeen pääsee koneeseen kiinni.

apt-get install ssh

VDR:n asennus

VDR:n asennus lähti käyntiin vilkaisemalla vanhaan wiki-artikkeliin. Jokin kuitenkin veti asentamaan yaVDR:n valmiiksi käännetyistä repoista paketteja. Kääntäminen ja päivittäminen VDR:n testing-haaraan ei ole viime aikoina viehättänyt ja halu oli saada setti kuntoon mahdollisimman nopeasti. Toisaalta tässä ei kauheasti voinut hävitä. Jos mikään ei toimisi olisivat vanhat paketit vielä tallessa edellisestä asennuksesta. Nopeasti vilkaistuna aptilla asentui seuraavat paketit:

vdr, vdr-plugin-epgsearch, vdr-plugin-femon, vdr-plugin-skinsoppalusikka, vdr-plugin-live, vdr-plugin-xineliboutput

Nämä asennettuani päätin kokeilla uutta asennusta tulille. Komennoksi reboot ja hetki odottelua. Takaisin lähtöpisteessä. Vähän miettimistä ja update-grubin ajo. Uusi reboot. Ja sama tilanne. Vielä miettimistä, muutama rebootti ja minä luovutin. Kello oli sillä hetkellä noin 00.00. Tasan. Ja vanha VDR oli käynnissä. Vielä.

Noin 20 tuntia myöhemmin…

Seuraava ilta koitti ja päätin kokeilla konetta käyntiin. Tällä kertaa nappasin vanhan asennuksen kortit pois ja siirsin 160 levyn sata-piuhan portista 4 porttiin 1. Käytössä kun on UUID levyjen kohdalla joten tuolla siirrolla ei ole merkitystä levyjen liittämisen kanssa samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin oli. Ja avot, kone käynnistyi. Raakile se vielä oli, kun X ei bootannut ja VDR herjasi firmware-puutoksista. Jälkimmäiseen auttoi firmwaren kopsaus vanhasta asennuksesta ja ensimmäiseen xorgin asennus.

Tämän jälkeen päätin kaikista varoituksista huolimatta asentaa yavdr:n paketteja enemmänkin.

sudo apt-get install yavdr-startup yavdr-utils sudo yavdr-post-install sudo reboot

Kone heräsi henkiin. Ensin käynnistyi XBMC, jonka sammutin. VDR ilmoitti Channel not found tai jotain tuohon tyyliin. Mutta se oli hengissä. Minun Franken… siis VDR. Vanhat asetukset kanavien ja muidenkin suhteen sisälle ja VDR uudestaan käyntiin. Yllättäen minun televisiosta näkyi Tuomari Nurmion ruma naama. Eihän tuota VDR:ää vielä voinut ohjata kyllä yhtään millään. Paitsi webikäyttöliittymällä. Siispä Tuomari sai olla siinä. Harmi kun konffit PS3-kaukosäätimelle menivät toisen kortin korruptoitumisen mukana. No takaisin sorvin ääreen, tärkeät tallennukset pelaavat kuitenkin.

Kaukosäädin koneeseen

Edellisessä softakokoonpanossa kaukosäätimenä toimi menestyksekkäästi PS3:n BT-kaukosäädin. Sama saisi siis jatkaa. Tuttu ja turvallinen urli esiin ja kaukosäädintä asentamaan. Ensin tarvittavat kirjastot koneelle.

sudo apt-get install libbluetooth-dev bluez-utils cmake bluez-compat

Sitten wgetillä bdremote-ng koneelle ja purkaen. Wikiä seuraten asentelin kaukosäätimen koneelle. Tuon asennuksen yhteydessä ei oikeastaan ihmeitä tapahtunut. Parituksen kanssa oli ongelmia, joista selvisi paristoa vaihtamalla sekä bluez-compat paketin asentamalla.

Mitä sanoo yaVDR

YaVDR on itselle uusi tuttavuus. Paketit asentuivat helposti ja tuntuvat muutaman tunnin jälkeen toimivilta. Web-käyttöliittymä on ihan kiva vaikka vastaavat tiedot kyllä saa kaivettua vaikkapa ssh:n ylikin. Muotta tuolla ne on todella helposti käsillä ja valmiiksi tärkeimmät. Lircin säätö, kanavatiedosto, näyttö ja asetukset ynnä muuta helposti yhdestä paikasta. Toimii. Tällä hetkellä ainoat ongelmat ovat BT-kaukosäätimen naittaminen XBMC:lle ja VDR:n kielen vaihtaminen suomeksi.

Yhteenveto

Asennus jälkikäteen ajateltuna sujui kohtalaisen kivuttomasti. Kokonaisaika oli aloituksesta lopetukseen varmaan se 26 tuntia. Lähes koko ajan kone oli käynnissä siten, että vanha VDR tallensi ja toimi. Viimeiset pari tuntia olivat asetusten säätöä. Odotin että debootstrapin kautta olisin joutunut jumppaamaan enemmänkin, mutta kaiketi minua viisaammat kaverit ovat osanneet tuon ajatella valmiiksi. Vielä jäi säätöä AFP:n ja iStreamdevin verran jäljelle mutta ne ehtii myöhemminkin.