Leijona sanoo räy!

Latasin Applen tuoreimman käyttiksen, Lionin melkein heti julkaisun jälkeen. Lataus oli itsessään jo prosessi, modeemina toimi iPhone 3G ja nopeutena samainen 3G. Kaikkinensa taisi pari päivää mennä, arvioitu latausaika pyöri 14 tunnin tietämillä. Mutta ei siitä sen enempää.

Kotosalla käytin leijonaa on-off-meinigillä, kun taloremonttia samalla tein. Suurimmat muutokset olivat kääntynyt rullaussuunta ja Mission Control. Toki tuossa muitakin oli, Launchpadia ja uusiutunutta Mailia myöten mutta nuo eivät varsinaisesti minun työtahtiin kuulu. Lisäksi ulkoasullisia muutoksia uudessa käyttiksessä pitää olla.

Varoitus: Seuraava teksti on suodattamatonta ja kirjoitettu hetken mielijohteesta.

Asennusprosessin helppous

Lionin asennus oli sinänsä helppoa. Jossain määrin tuli mieleen Debianin päivitys vakaasta toiseen. Siis jossain määrin. Asennuspaketti App Storesta koneelle ja kliketiklik. Noin 30 minuuttia myöhemmin koneessa ärjyi uusi käyttis. Pari softaa ei ollut yhteensopivia Lionin kanssa, joten niistä kone ilmoitti heti aluksi.

Mission Control / Mayhem

Suurin moitteeni löytyi jo ensikosketuksessa. Kaikkeen muuhun pystyn sopeutumaan mutta en Mission Controllin tapaan häiritä minun työtäni. Sinänsä idea taustalla on hieno, viedään kaikki ohjelmien kontrollointi yhteen paikkaan. Ja se jopa osittain toimii. Mutta mutta…

Minä koen olevani ns. tehokäyttäjä koneen suhteen. Pääsääntöisesti ja keskimäärin koneen ääressä tulee vietettyä varmaan noin 8-10 tuntia päivässä. Ja työpöytiä on työkoneessa kahdella näytöllä 6 kappaletta. Kotona niitä on yhdellä näytöllä 8 kappaletta. Ja nämä työpöydät ovat aktiivikäytössä. Lumpparin aikaan mikään työpöytä ei ollut kahta napinpainallusta kauempana.

Esiin astuu Mission Mayhem (Control), jonka tarkoitus on tehdä mäkin käytöstä lineaarista. Kaikki on yhdessä pötkössä ja valmiiksi ajateltu. Steven tapa on ainoa oikea! Nyt ensimmäiseltä pöydältä kahdeksannelle menee seitsemän painallusta. Ja oletuksena päällä oleva työpöytien järjestäminen viimeksi käytetyimmän sovelluksen mukaan, jaiks!

Minulla on visuaalinen muisti. Asiat ovat tietyssä paikassa visuaalisessa avaruudessa. Sama pätee esimerkiksi salasanoihin ja tunnuksiin. Minun työpöydät ja sovellukset niillä muodostavat visuaalisen kaaoksen. Ja nyt Apple on päättänyt, että se on väärä tapa. Minulla on ongelmia jo cmd-tab-yhdistelmän kanssa, kun sovellukset “hyppivät” minne sattuu (viimeksi käytetyimmät ovat vasemmalla).

Ennen sähköposti oli oikealla ylhäällä, nyt se on jossakin kohtaa janalla. Musiikki löytyi oikealta alhaalta, nyt se on janalla viimeisenä. Photoshop oli vasemmalla alhaalla, nyt se on jossakin kohtaa janalla. Ja pääte oli vasemmalla ylhäällä, nyt se on janalla ensimmäisenä. Minun työtapa on rikottu, miksi? Täytynee siirtyä Lumppariin takaisin.

Ulkoasun matala kontrasti

Ulkoasullisesti Lion on edennyt kahtiajakoisesti. Ikonit ja elementit ovat kauniita, ikkunakoristeet selkeitä ja läpinäkyvyysefekti on parantunut. Väritys on mennyt väärään suuntaan. Ikoneista on otettu värit pois, hakemistojen värimerkkaus tai ikonit eivät seuraa Finderin palkkiin ja osa napeista näyttää inaktiivisilta. Ainoa tapa on kokeilla nappia.

Jälleen kerran ymmärrän taustalla vaikuttavan filosofian, viedään käyttöliittymä pois toimintojen tieltä. Mutta tämä muutas hankaloittaa ainakin minulla itse toimintoihin pääsyä. Tavoite minulla on päästä toiminnon kimppuun nopeasti. Tätä helpota mm. värikoodauksella ja erilaisilla ikoneilla. Nyt nämä helpotukset on viety Finderin sivupalkista ja osasta ohjelmia pois. Joudun arvuuttelemaan, onko joku nappi käytettävissä tai onko sivussa oleva oikopolku varmasti oikea. Työtapaan tulee turhauttavia pausseja, kun joudun miettimään toimimisen sijaan. Käyttöliittymä tulee toiminnan eteen.

Yhteenveto

Olikohan Gruber, joka totesi että Lion on Applen Vista. Parannukset ovat tietyiltä osin hyviä mutta jotenkin tuntuu että iOS-ajattelu on tuonut aivan ihmeellisiä toteutuksia mukaan. Lineaarinen työpöytäajattelu on jossain määrin ok mobiililaitteissa mutta Spaces oli parempi työpöydällä. Sekään ei ollut erinomainen mutta nyt mennään väärään suuntaan ja pahasti. Lion on edennyt käyttöjärjestelmätasolla ammattilaisten tehokäyttiksestä tavallisille tallukoille. Tämä suunta ei sinänsä ole väärä mutta valinta tiettyjen toimintojen suhteen pitäisi rohkeammin jättää käyttäjälle. Oletuksena “tyhmennetty” käyttö mutta räätälöintimahdollisuus tulisi jättää.

Meillä on hometta

Vaikka edellisessä viestissä lupasin kertoa miten remontti on edennyt tähän asti niin en sitä nyt teekään. Sillä remontti tähän asti on edennyt kohtalaisen positiivisesti tähän asti. Tämä viesti kertoo vieraasta, jota en olisi halunnut tavata. Varsinkaan tässä vaiheessa remonttia. Vieras on nimeltään kosteusvaurio.

Kosteusvaurio ilmenee

Lauantai oli kuin muutkin lauantait tähän saakka. Kaikenlaista pientä remontointia oli edessä. Oli listoitusta, vessan koolausta, sähköjen vetoa ym. Tarkoitus oli laittaa tilat siihen kuntoon, että maanantaina pääsen hiomaan lattioita.

Tarkkaa aikaa en muista mutta kameran tilastot kertovat, että noin kello 17.40 aikaan roikaisi kohtalaisen paljon vettä alas taivaalta. Ei tänä kesänä ollut noin paljoa vielä satanut. No kuistilla istuin ja muutaman kuvan räppäsin sieltä.

Sisälle siirryin, olisinkohan kahvia mennyt hakemaan ja päätin vilkaista miten velipojan koolaus etenee vessassa. Silloin huomasin kosteutta väärässä paikassa. Nimittäin vessan poistoilmaputken ulkopinnasta tippui vesi.

      s

Vaurion syyn selvittäminen alkaa

Nappasi pari kuvaa putken alapäästä ja lähdin yläpohjaan (vesisateessa) selvittämään vaurion aiheuttajaa. Käsin kaivamalla selvisi, että muhat (talvella) eristetyn viemärin tuuletusputken juuressa olivat kosteat. Puukolla eristeeksi rullattu villa pois ja alta paljastui kostea putki. Itseasiassa koko villaeriste oli kostea.

Seuraava aamu, eli tänään sunnuntaina kiipesin isäni kanssa katolle tutustumaan potilaaseen. Ensin yläpohjaan josta nappasin muutaman kuvan putkesta. Taivashan sieltä näkyi. Sitten katolle ja “tiivisteiden” kinppuun. Sekä viemärin tuuletusputki että keittiön liesituulettimen hormin vuoraus olivat surkealla tolalla tiivistyten suhteen. Liesituulettimen hormin vuoraus oli itseasiassa aivan pilalla ja mätä.

 

Pikakorjaus mallia Sikaflex

Tiivisteet molempien ympärillä kasvoivat sammalta, mikä oli jo tiedossa aiemmilta katoillaolokerroilta. Silloin en ollut osannut ajatella tiivistysten olevan ihan niin huonossa kunnossa kuin ne olivat. Molemmissa oli pohjana piki tai joku muu vastaava. Tämän lisäksi niitä oli lisätiivistetty jollakin plastic puddingin kaltaisella valkoisella aineella, silikonilla ja jollakin, jonka alkuperää en edes osaa lähteä arvailemaan. Samapa tuo, ne raaputettiin irti.

    

Viemärintuuletusputken tiivistys oli helpompi urakka. Vanhat pois, piki pehmeäksi grillisytytysnesteellä (teollisuusbensiiniä, ei löytynyt tinneriä) ja Sikaa juureen. Pikakorjaus ja hyvä tuli. Liesituuletinhormi oli sit kinkkisempi.

Koska koko hormin kotelointi oli ainakin katolla käytännössä mätä, ei sitä kannattanut jättää paikalleen. Pop-niitit veks ja eristeet pois. Itseasiassa oli hyvä, että eristeet otettiin pois, sillä villa oli putken juuresta läpimärkää. Putki itsessään oli lytyssä, joten se piti ottaa pois ja oikaista.

   

Poistettu putki paljasti, että hormissa oli villaa joten liesituulettimen kautta tapahtunut tuuletus on todennäköisesti ollut todella huono. Itse en sitä päässyt kokeilemaan tai toteamaan. Hyvin todennäköisesti lumi on jossakin vaiheessa repinyt tuota putkea ja koko kotelointia alas jolloin ainakin osa popniiteistä on revennyt ja putki mennyt lyttyyn.

   

Tunteroisen verran soviteltiin putkea takaisin paikalleen ja eristettiin juuresta Sikaflexillä ensiavuksi. Ihan kohtalainen siitäkin tuli. Lopun kruunasi edellisillan purkutöissä ylimääräiseksi jäänyt vessan poistoputken suojahattu. Hattu hormin päähän kiinni parilla itseporautuvalla jottei vesi tule keittiään sitä kautta. Pikakorjaus numero kaksi odottamaan muuton jälkeen tapahtuvaa lisäselvittelyä yläpohjassa ja korjaustoimenpiteitä.

 

Tilanne pahenee

Loppupäivä meni keittiön alakaappeja purkaessa. Lattia käsitellään sieltä asti, niin ne oli poistettava edestä. Velipoika saapui alkuillasta purkamaan vessan koolauksia ja halltexia katosta. Eka halltex alas ja skenaario laajeni het kertarysäyksellä. Hometta ja mätää yläpohjan laudoituksessa. Loput halltexit pois mutta onneksi pahin oli siinä. Itse jouduin lähtemäää aavistuksen aikaisemmin pois, joten isä ja veli jäivät purkamaan viemärituuletusputken kotelointia vessasta. Kotipihassa isältä tuli soitto, kotelointi alhaalta homeessa ja lattia märkä. Tämän toteaminen jää minulla huomisaamuun, kamera kädessä.

  

Työtä tuntuu riittävän

Remontointiblogiksi tämä on päivittynyt todella hitaasti viimeaikoina. Edellisestä päivityksestä taitaa olla jo pari viikkoa ja mitään ihmeempää remonttiin liittyvää en ole ehtinyt kirjoittaa.

Syy tähän on yksinkertainen. Aika remontin tekoon vie ajan remontista kirjoittamiselta. Käytännössä tämä meinaa sitä, että minä pusken kuun lopun muuttoa (ja töiden alkua) ajatellen arviolta 10-12 tuntia päivässä raksalla. Joskus jopa enemmän. Tämän lisäksi tulee ajeltua ympäri Oulua kaiken maailman varaosien, työkalujen tai muiden sillä hetkellä tarpeellisten tavaroiden perässä.

Kuvia remontista on koneella kohtalaisen paljon, mutta nykyisen internetyhteyden (puhelimen 3g) läpi niitäkään en jaksa/viitsi siirtää. Tarkoitus olisi, mutta saattaa jäädä vain ajatuksen tasolle. Yritän tässä nyt seuraavien blogauksien yhteydessä vähän pilkkoa tapahtumia ennen muuttoa.

Tämä jääköön pieneksi selitykseksi siitä, miksi on olut hiljaista. Täytynee kuiten sanoa, että loma on siinä määrin onnistunut etten ole ehtinyt ajatella työasioita ollenkaan. Paitsi eilen, kun kävin tarkistamassa sähköpostista palkkanauhan.

Tännepä kuvia ja tekstejä sit ilmestyy, kun saan vähän tsekattua mistä kannattaa kertoa.

Vastuullinen sivuston rakennus (responsive design, vastuullinen suunnittelu) tuo tullessaan ongelmia mm. fonttipuolella. Periaatteessa vastuulliseen rakentamiseen kuuluu se, että käytetään fontteja jotka on alun perin suunniteltu web-käyttöön. Kuitenkaan aina tämä ei ole mahdollista, koska osaan fonteista ei välttämättä ole saatavilla web-fonttimahdollisuutta. Yleensä syynä on se, että esimerkiksi Typekit tai Google Web Fonts ei tarjoa sitä eikä fontin lisenssi mahdollista muunnosta web-fontiksi esimerkiksi Font Squirrelin kautta.

Cufón

Cufón on kohtalaisen simppeli tapa käyttää kustomoituja fontteja web-ympäristössä. Teknisellä tasolla fontit muunnetaan JavaScript-muotoiseksi ja haluttu teksti muutetaan selaimen ominaisuudet huomioiden esimerkiksi svg-muotoisena piirroksena alkuperäinen teksi piilottaen. Vaikka tarkoitukseni ei ole kertoa Cufónista itsestään, on syytä muistaa että Cufón on vaihtoehdoissa loppupäässä. Jos fonttia ei löydy vapaista tai maksetuista kirjastoista (tai niitä ei ole vara käyttää) ja jos fonttia ei voi muuntaa webfontiksi Font Squirrelilla niin käytettäköön Cufónia. Mutta viisaasti, sillä js-muotoinen fonttitiedosto kasvaa pelottavan nopeasti valtavankokoiseksi.

Media Query

Media Query (suomennosta ei taida olla) on tällä hetkellä hyvin tuore tuttavuus tulevaisuuden web-tekniikoiden joukossa. Kyseessä on tapa rajata selaimen saamia tyylimääritteitä erilaisten rajoitusten mukaan. Tietyllä tapaa voisi puhua alkeellisista if-lauseista tyylitiedostoissa. Rajoituksena on Internet Explorerin erittäin huono tuki, joka tosin on kierrettävissa respond.js kirjaston avulla. Vastuullisessa suunnittelussa Media Queryjen avulla rakennetaan yhdestä sisällöstä eri ulkoasuja erikokoisille selaimille.

Cufónin luoma ongelma

Koska Cufón piirtää tekstin tyylimääritysten mukaan (koko, tyyli, paino) sen jälkeen kun tyylit on määritelty, eivät kaikki fontin tyylimuutokset näy vaikka niitä esimerkiksi Firebugilla tai Web Inspectorilla muutettaisiin. Tämän takia Media Queryt eivät toimi suoraan fonttikokojen muutoksissa.

Esimerkin kertominen avaa tilannetta eniten. Käytössä on 922px leveä sivu, jossa voimme käyttää todella suurta (130px) erikoisfonttia pääotsikossa (h1). Jotta vastuullinen sivuston rakennus toimisi hyvin, emme voi käyttää samaa kokoa 768px leveässä ulkoasussa. Niinpä pääotsikon kooksi riittää vaikkapa 80px. Kun selainikkuna kavennetaan alkuperäisestä yli 992px koosta alle 992px kokoon siirrytään käyttämään 762px määrrettä. Ongelmaksi muodostuu se, että Cufón edelleen olettaa fontin koon olevan alkuperäinen 130px, eikä näin ollen skaalaudu alaspäin.

Ratkaisu ja toteutus

Meidän onneksi Cufónin rajapinnassa on kutsu Cufon.refresh, jonka avulla voimme pakottaa Cufónin päivittämään fonttien piirron kohdalleen. Erittäin näppärä kutsu myös vaikkapa erilaisissa ajax-kutsuissa. Ratkaisuna on tuo Cufon.refresh-kutsun käyttö silloin kun se on tarpeen.

Tässä tapauksessa meillä on vain yksi elementti, jossa käytetään erikoisfonttia ja jonka koko muuttuu (h1). Jossakin toisessa tapauksessa ongelma saattaa olla laajempi, mutta tämä toteutus antanee vinkkiä toimivasta ratkaisusta. Lisäksi käytän tässä jQuerya pelkästään sen takia, että se on erittäin helppo kirjasto lukea.

Toteutus tapahtuu jotakuinkin näin:

var ctrl = $('h1'),
	cmpr = ctrl.css('font-size');

$(window).resize(function () {
	if (ctrl.css('font-size') != cmpr) {
		cmpr = ctrl.css('font-size');
		Cufon.refresh();
	}
});

Ensin nappaamme kaksi muuttujaa, ctrl ja cmpr. Okei, nään on aika hankalia muistaa mutta tää on suoraan kopsattu toimivasta koodista. Ctrl on kontrolliobekti, tässä tapauksessa h1. Cmpr on vertailuarvo, tässä tapauksessa ctrl-objektin fonttikoko. Ikkunan koon muuttumisen yhteydessä triggeröidään if-lause, jolla tarkistetaan onko kontrolliobjektin fonttikoko eri kuin vertailuarvo. Jos on niin vertailuarvo päivitetään kontrolliobjektin muuttuneeseen arvoon ja Cufon.refresh-funktio kutsutaan. Näin saadaan erikoisfontin koko muutettua soppelimmaksi.

Tämä toteutus ei ole täysin ongelmaton, mutta toimiva. YMMV. Käyttö ja parantelu sallittua, kertokaa toki jos parempi versio on olemassa. Kontrolliobjektina voi käyttää muutakin kuin fonttia, esimerkiksi jonkin elementin leveys voisi olla yksi vaihtoehto.

Tuumasta toimeen ja silleen

Remonttiloma alkoi. Samalla muuttui hieman valmistumisen tahti kohteessa. Tässä on nyt vajaan viikon verran tullut oltua lomalla ja alkuviikosta ma-ke aika hyvin sain rakennettua valmista. Katto on paneloitu lähes kokonaan, olohuone-käytävä ja makuuhuone. Jesh! Jälki on niin hyvä, kuin siitä meikäläisen taidoilla saa, eli priimaahan se silloin on. No ei ihan. Parista kohtaa huomaa koolauksen “elon” kun katto mutkittelee. Mutta se on näissä olosuhteissa parasta mitä investointiin nähden saa.

Projekti: Pesutilat - Tilannekatsaus

Pesuhuone valmistuu. Seinät on laatoitettu ja saumattu, samoin lattia yhtä n. 2 neliön kohtaa lukuunottamatta. Loppui laatta kesken. Laatoituksen jälkeen silmääni osuneet “virheet” katosivat saumauksessa riittävän paljon. Samoin tällä viikolla saatiin käyttövesi kytkettyä. Verkosto on koeponnistamatta mutta sisälle saadaan lämmintä ja kylmää vettä. Koeponnistus tehdään noin kahden viikon päästä kun putkari tulee kesälomalta.

  

Projekti: Lattia - Tilannekatsaus

Lattian kanssa ei oikeastaan ole edetty, kun on tehty muuta. Makuuhuone vaatii toisen pintakerroksen maalia, jonka jälkeen se olisi periaatteessa lattiaa vajaa. Samoten olohuone-käytävä vaatii vielä yhden maalikerroksen ennen lattian hiontaa. Tytön huoneen kaksi seinää pitää vähintään pohjamaalata, tuulikaappi pitää samoin vähintään pohjamaalata kuten myös pukuhuone. Sen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa saa hakea hiomakoneen lainaan ja aloittaa lattian hionnan.

Yllä listatut ovat minun mielestä niitä pakollisia mutta on tuossa muutakin hommaa tehtävänä. Saunan, pesuhuoneen, pukuhuoneen ja tuulikaapin ovenkarmit pitäisi laittaa paikalleen. Samalla pesuhuoneen oviaukko madalletaan 210 sentistä 195 senttiin, jotta vanha ovi saadaan sopimaan. No jääpähän optio korkeammalle ovelle. Saa seuraava remontoija miettiä että mitä tässäkin on ajateltu.

    

Muita mietteitä

Lämpötilat ja lomat ovat kyllä sattuneet yksiin. Keskiviikkonakin lämmöt olivat varmasti 70 huiteilla yläpohjassa, kun ilmastointiputkea sinne houkuttelin. Siinä istuskelin kattotuolin päällä ja katselin putkea panieri toisessa kädessä ja akkuväännin toisessa kädessa ja hikoilin kuin pieni sika. Torstaina kävin siirtämässä toisesta makkarista kaikki paneelit varastoon ja mietin että miten näin puuskututtaa. Takasi päin ajellessa yksi mittari näytti lämmöksi 28 astetta. Siitä se ajatus sitten lähti - tai ainakin näin kuuluu se sanonta. Nimittäin tämä mies yrittää tehdä töitä silloin kun vaimo ei ole töissä. Eli aamua/iltaa. Ei tahdo tyttö muuten jaksaa noissa lämmöissä. Ja ehtii sitten vaikka rannalle gril… makoilemaan ja uimaan.