Nopea postaus parista nappidemosta. Ei mitään ihmeitä, arkistojen syövereistä esille kaivettuja linkkejä muotoiltuna napeiksi. Saa hyödyntää ihan vapaasti. Mullistavuus näissä on kaukana, toimivat lähinnä selainten eroavaisuuksien “demona” ja muistutuksena itselle.
Napit toimivat parhaiten nykyaikaisella selaimella (Safari 5+, Firefox 4+, Chrome), joten kannattaa niillä katsella.
Kuukausi asumista omassa talossa takana ja blogi näyttää hiljentyneen remontin suhteen. Kaikki on varmaan sitten valmiina. Ei suinkaan. Käytössä ollut internet-yhteys ei ole innostanut blogin kirjoittamiseen ja tekemistä on sen verran, ettei blogia ole ehtinyt ajatella.
Laajakaistan yhteysnopeuden tippuminen tapahtui jo edellisessä kämpässä asuessamme. Käytännössä irtisanoin silloisen kiinteistölaajakaistamme (10/10), koska sinisilmäisesti kuvittelin muuttavani kesäkuussa omaan taloon. Oliskohan ollut toukokuun puolen välin tienoilla kun yhteys katkesi. Siitä etiäpäin on käytössä ollut ns. mobiililaajakaista. Käytännössä puhelimella jaettu 3G. Toki vielä halvimpana (lue: hitaimpana) vaihtoehtona. Pudotus on kohtalainen verrattuna aikaisempaan, nopeus tippui 30-osaan (oma arvio, ei laskettu).
Pikakelataan muuton jälkeiseen aikaan. Osa rasioista on kytkemättä ja homma on muutenkin viimeistelyä vailla. Ja ainoa yhteys on tuo mobiililaajakaista. Internet tulee talon kulmalle asti mutta sieltä on piuhat kytkemättä, joten sinne se jäikin.
Eilen illalla minulla sitten loppui kärsivällisyys. Kuukausi 3G:n, edgen ja “No network connection” armoilla riitti. Internettiä kaivelemalla löytyi kytkentäohjeet puhelinpiuhasta kattiin ja modeemiin. Blåklääderit jalkaan, tikkaat esiin ja talon kulmalle. Vaimo vielä sopivasti toi kattipihit kaveriksi, jotta kuoriminen onnistuu paremmin. Puhelinpiuhan kytkentärasia auki ja tutkimaan. Rasiaan tuli sininen pari, keltainen pari ja vihreä pari (jos oikein muistan). Noista vain sininen pari oli käytössä joten siellä se internet sitten oli.
Nopeat kädet, tovi aikaa ja meillä oli internet kytkettynä työhuoneeseen asti. Samalla talon kulmalla paukuttelin räystäslaudoituksen kuntoon, sinne ei varmaan ihan heti tarvitse mennä. Työhuoneessa kaivoin useamman kuukauden paketissa olleen modeemin esille ja uudelleenkäytin mukana tulleen rj11-kaapelin yhdyskaapelin muodossa. Talon nurkalta tuleva cat-6 kuorittiin auki ja sininen pari “kytkettiin” rj45-liittimien 4 ja 5 pinneihin. Eli mukana tulleen rj11-kaapelin kahteen piuhaan.
Soneran toimittama modeemi oli laadultaan välttävä mutta asetukset olivat perseellään. Modeemi oli kytketty reitittäväksi, NATtaavaksi ja palomuuritetuksi. Arvatkaa vain, toimiko yhteys. Ja nörtti kun olen niin säätämäänhän sitä piti alkaa. Hieman Soneran tukisaittia tutkimalla löytyi säie ja asetukset alkoivat nasahdella kohdalleen. Mode = bridge, Mplex = LLC, DHCP pois, NAT pois. Tässä vaiheessa yhteys jo pelasi ok mutta viimeiset asetukset tehtiin telnetillä.
telnet 192.168.1.1 password: $salasana 24 8 wan adsl opencmd gdmt 99 exitMuutos vaikutti (Zyxelin mukaan) downlinkkiin megan verran parempaan. Uplink putosi karvan verran heikommaksi. Menetys, jonka kanssa elän. 8/1 ei voi ihmeitä odottaa, todellinen nopeus tällä hetkellä lienee jotain 6,5/.768.
Mainittakoon tässä, että mobiililaajakaista on ihan näppärä toissijainen yhteys. Ainakin oman kokemuksen pohjalta yhteysnopeus on aivan liian ailaihtelevainen, jotta voisi puhua vakavasti otettavasta ensisijaisesta yhteydestä. Varsinkin kun nykyisellään tarjotaan yhä enemmän on demand -tyyppisiä palveluja eri medioiden suhteen. Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää, kun olet juuri vuokrannut elokuvan netistä ja yhteysnopeus tipahtaa verkon kuormituksen takia hyvin pieneksi. Koita siinä sitten vaimolle puolustella, miksi elokuvailta viivästyy parilla tunnilla. Toinen esimerkki on musiikin striimaus. Yhteysnopeuden äkillinen tipahtaminen tai koko yhteyden hetkellinen katkeaminen vaikuttaa ikävällä tavalla kuuntelukokemukseen.
Kuluneiden kuukausien aikana on muuten puhelimella siirretty dataa noin 15 Gigaa, joten 5 euron kuukausimaksu ei ole ollut mitenkään hirveä tuosta määrästä.
Olen niin kutsuttu varhainen omaksuja. Jos jostakin minulla käytössä olevasta softasta on olemassa julkinen beta, se todennäköisesti on minun koneella käytössä. Joskus niistä löytyy bugeja mutta pääsääntöisesti ne toimivat hyvin. Samoin omassa käytössä on beta-versio tai cutting edge julkaisu sisällönhallintajärjestelmästä. Siis mikäli olen sen ehtinyt/muistanut päivittää.
Jokunen aika sitten päivitin Snow Leopardin Lioniin toiveikkain mielin. Ja odotukset eivät vastanneet kyseisen käyttöjärjestelmäpäivityksen kanssa. Yritin mukauttaa omaa työtapaa leijonan oletuksiin. Huonoin tuloksin. Lisäksi käytössä oleva työkone, tehokas vaikka onkin, ei jaksa pyörittää kyseistä käyttistä jouhevasti.
Joku kuitenkin takertuu siihen, että minun Late 2008 MacBook Pro jaksaisi pyörittää OS X Lionia helposti. Toki, itse käyttis pyörii ihan ok. Mutta minun työtapa, se ei taida soveltua käyttikselle. Mainittakoon vielä, että kaikki resume-tilat ja muut hehkutetut ominaisuudet olin kytkenyt pois päältä. Silti koneeni jumi, tökki, hukkasi ohjelmia Dashboardille (kuva) ja oli joskus jopa täysin käyttökelvoton kokemus. Eli ei missään määrin soveltuva työkäyttöön. Ja mainitsinko jo etten pitänyt siitä, mitä Mission Control teki minun työpöydille?
Niinpä siirryin askeleen takaisin Applen evoluutiossa ja käynnistin koneeni Snow Leopard sisällä.
Remontoinnin aikana moneen otteeseen olen miettinyt työvälineitä. Tai itseasiassa niiden tarvetta. Mitä minulla tulee olla, jotta saan remontin valmiiksi? Mikä riittää, mitä ilman pärjää? Suurimmaksi osaksi olen saanut lainata isän työkaluja, joten valtavia investointeja ei ole tullut. Lisäksi olen itse ehtinyt keräämään ja ostamaan kohtalaisen työkaluarsenaalin, pääsääntöisesti autonkorjaukseen liittyviä mutta suurin osa ns. yleiskäyttöisiä työkaluja (vasaraa, erilaisia hylsyjä ja avaimia sekä meisseleitä).
Tämähän alkaa kuin joku softaprojekti, tarpeen määrittely. No tarve on ja se pitää jotenkin saada ymmärrettäväksi. Eli mitä työvälineitä remontoinnissa tarvitaan ja mitä tarvitsee ostaa? Mitä voi/kannattaa vuokrata?
Remontin alkuvaiheessa minulla oli käytössä vasaroita, purku-/sorkkarautoja, pari lekaa, sähköporakone, akkuväännin, käsisirkkeli, katkaisusirkkeli, käsisahoja, mittoja, vatupassi ja lainassa vielä kääntöpöytäsirkkeli. Kohtalaisen kattava valikoima erilaisia työkaluja. Oikeastaan ilmatyökalut loistivat poissaolollaan vaikka pikku kompura olikin käytössä. Ajattelin, että noilla pärjään hyvin pitkälle projektissa. Ja niin pärjäsinkin. Työhön kuului lankun halkaisua ja katkaisua, erilaisia ruuvaus- ja naulausoperaatioita vaakaan tai pystyyn. Kääntöpöytä tipahti melkein heti pois pelistä, kun se päästi voimasavut pihalle. Jatko mentiin käsisirkkelin voimin.
Tarve oli aika hyvin katettu käytössä olevien työkalujen avulla. Projektin loppuvaiheessa alkoi listoitus. Katkaisukäytössä ollut sirkkeli oli vanha, terä kulunut ja laakereissa välystä aikas paljon. Tämä tuli todettua jo lattiaa tehdessä. Pintaa en halunnut tehdä epätarkalla sirkkelillä, joten katkaisu/jiiri piti saada. Armottoman hakemisen perusteella hintaryhmä alkoi olla kohtalaisen selvä. Halpa kääntöpöytä maksoi noin 300 euroa, merkkilaite oli 600-800 euron tuntumassa. Halpa jiiri maksoi 100-150 euroa, merkkituote 200-250. Monitoimisirkkelit (pikku pöytä + jiiri/katkaisu) jakautuivat samalla tavalla 150-200 euron ja 390-600 euron kategorioihin.
Periaatteessa ja loogisesti ajateltuna vähin, millä olisin pärjännyt olisi ollut jiirisaha. Tarkkuuden suhteen uskon ja luotan merkkiin, joten jiiri olisi kustantanut sen 200 - 250 euroa. Pidemmälle mietittyäni tarve halkaisulle oli myös olemassa, joten pelkkä jiiri karsiutui pois. Vaihtoehtoja olivat halpa kääntöpöytä tai merkki-monitoimisirkkeli. Kääntöpöytä vei kohtalaisen ison tilan, joten remontin jälkeen säilytys pienessä autotallissa olisi kompromissi. Ja usko merkkituotteen tarkkuuteen oli edelleenkin korkea. Lopulta ostin Makitan 390 euron monitoimisirkkelin.
Jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, etten ostanut tuota laitetta aikaisemmin. Se nimittäin on todella näppärä laite. Pari miinusta tulee siitä, että 24 lankku ei halkea pöydällä eikä katkaisuosassa ole kiinteää mitta-asteikkoa. Mutta nämä ovat kompromissi hinnan suhteen. Boschin vastaavanlainen laite olisi halkaissut 24 lankun ja siinä olisi ollut mitta-asteikko, mutta hintaa oli 600 euroa.
Toinen asia, joka minua jälkikäteen harmittaa on työvaatteet. Melkein loppuun asti menin vanhoilla vaatteilla (risat farkut ja paita). Lattianhiontaa varten ostin Blåkläderin housut, joissa oli polvipehmusteet. Saakeli että ovat hyvät housut. Olisi vain pitänyt oikeasti tajuta ostaa aikaisemmin.
Vinkkinä remontoijalle tai rakentajalle voisin antaa seuraavan. Mieti millaisia laitteita tai työkaluja tarvitset viimeistelyssä. Tämän jälkeen mieti, että voisiko niitä hyödyntää muussa vaiheessa remontointia. Jos tarvetta on vain hetkellisesti (minulla esimerkiksi lattianhiontakone), mieti riittääkö pelkkä vuokraus. Jos laitteelle löytyy tarvetta remontoinnin/rakentamisen aikana enemmänkin ja hinta on kohtuullinen niin kannattaa ostaa se mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tällöin se pääsee kuolettamaan omaa ostohintaansa mahdollisimman nopeasti.
Minä en olisi viitsinyt halkaista käsisirkkelillä huonossa työasennossa koolausrimoja, jos Makita olisi ollut käytössä. Samoin kynät, vasarat, meisselit ja muut vehkeet olisivat pysyneet taskussa, jos olisin ostanut työhousut ihan alussa. Akkuporakoneen olisin vielä voinut ostaa, nyt se tuntuu vähän turhalta. Tai perustelemattomalta. Mutta kun saan sopivasti rahaa kasaan, ostan akkuporakoneen.
Mieti tarve, tutki vaihtoehdot, tee tarkat rajaukset laitteiden suhteen. Jos vuokraus on vaihtoehto niin vuokraa (tai lainaa), muussa tapauksessa osta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Laite kyllä löytää käyttötarkoituksensa. Ja maksaa itsensä takaisi kohtalaisen nopeasti.
Niin tuli kauan odotettu muuttopäivä. Remonttia on tehty neljä kuukautta ja loppua ei ikävä kyllä näy. Fakta kuitenkin oli se, että muuttaa täytyy jossakin vaiheessa vaikka keskeneräiseen. Minulta loppui loma ja remontointi työaikana on paljon helpompi järjestää, kun talossa asuu. Ja uskoisin, että priorisointikin osuu paremmin kohdalleen.
Kuten aina muutossa, tavaran määrä yllättää. Pari varastoa ja iso kaksio tavaraa on ihan riittävästi. Varsinkin kun pakkaaminen jää kahteen viimeiseen iltaan. Perjantaille sain lattian käsiteltyä ja lauantaina pääsimme isän kanssa kasaamaan keittiön kaappeja. Yläkaapit vaihtoivat paikkaa ja alakaapeista saatiin kulmakaappi ja lokerikko paikalleen. Illan aikana saimme vuokrakärryn vanhan asunnon eteen ja itse kurvasin kotia toisen kärryn kanssa. Ilta menikin siirrellessä tavaraa vintistä kärryyn.
Sunnuntai alkoi aamusta ja pakkaus jatkui purkuhommilla. Tietokoneet, hifilaitteet ja niille tarpeelliset kannattimet eli pöydät ja kaapit palasiksi. Tai siis kuljetettavampiin osiin. Ja kärryyn. Vaimo lähti rahanansaintaan ja paikalle saapui minun vanhempien ja toisen siskoni muodostama task force, joiden tehostamana kaksi kärryä täyttyivät kohtalaisen nopeaa. Ja suunta uuteen kotiin.
Kaksi kärryä ja auton takakontti olivat kohtalaisen nopeasti purettuna ympäri taloa. Olohuone ja molemmat makkarit olivat hyvin käytössä. Reissu takaisin ja iso vuokrakärry täytettiin lopuista tavaroista. Tämän jälkeen siirryimme isän kanssa keittiön kimppuun hetkeksi. Noin kahdeksan aikaan keittiö oli vielä kesken mutta kärry piti palauttaa, joten homma siltä osin loppui. Tasot, hellan sähköt, tiskiallas ja astianpesukoneen kytkennät olivat tekemättä. Itse kurvasin vielä edelliseen kämppään tyhjentämään kellarin varastosta autonosia ja poistamaan sisältä lamput.
Kello 22.06 suljin oven. Viimeisen kerran. Hiukset olivat vielä märät, kun olin käynyt suihkussa. Uuteen kotiin saatiin suihku vasta maanantaina. Vähän haikein mielin katsoin edessä sulkeutuvaa ovea. Kaivoin meisselin taskusta ja irroitin nimikyltin ja nostin ovessa roikkuvan kranssin kainaloon. Auto kärryn eteen, kärry perään ja kotia.
Keskelle remonttia. Tästä se lähtee.
Nyt on mennyt viikko muutosta. Ja yllä olevan kirjoittamisesta. Viikon aikana saimme keittiön melkein kasaan, ovia uupuu. Putkari kävi kytkemässä suihkun ja pytyn pesuhuoneeseen ja väliaikaisasennuksen pesukoneelle. Palkkatyön ohella muuta tekemistä on riittänyt aivan tarpeeksi ja ylikin. Paikkojen järjestelyä, siivousta, remontointia. Nyt kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tämän vuoden puolella päästään jo saunomaankin. Remontti tuntuu ja näkyy mutta valmista tulee pikkuhiljaa. Ei tosin niin nopeasti kuin itse haluaisin.