Pikatesti: Point of View HDMI SmartTv

Työpaikalta käteeni tarttui Point of View:n HDMI SmartTV -androidtikku. Laite on sellainen, joka työnnetään television HDMI-liitäntään ja kytketään joko virtaa syöttävään USB-porttiin tai pistorasiaan laitettavaan usb-muuntajaan. Tämän laitteen pitäis tuoda älyä televisioon.

Omat fiilikset laitteen testiin olivat positiivisesti myönteiset. Tekniset tiedot lupaavat hyvää vaikka mukana tullut näppäimistö tuntuukin hieman halvalta. Toisaalta näppäimistö voisi ratkaista muutaman itseä ärsyttävän ominaisuuden omassa VDR-XBMC -kokoonpanossa. Pikatestin tarkoituksena olikin todeta, että voiko tällainen pieni laite tuoda älyä televisioon.

Teknisesti pätevä laite

Teknisten tietojen valossa laite vaikuttaa todella pätevältä. Kaksiytiminen Cortex A9 (RK3066) käy 1.6GHz:n kellotaajuudella. Käyttömuistia 1024 MB ja sisäistä massamuistiakin peräti 4 GB. Massamuistin rinnalla on mahdollista käyttää jopa 32 GB:n kokoista Micro SD -korttia ja ulkoista USB-levyä. Eli tuolta osin ei tilassa pitäisi puutteita olla. Verkkoyhteys tulee WLANin muodossa. Liitäntöjä laitteessa on HDMI 1.4, micro USB 2.0 lataukselle ja USB 2.0 ulkoisille laitteille. Ja tämä laite pystyy FullHD-videoon, eli 1080p oli luvattu.

Minulle ajautuneessa kokoonpanossa oli raudan kannalta mukana itse laite, pätkä HDMI-piuhaa, usb-micro usb -johto virralle, pistorasiamuuntaja ja langaton mininäppis vastaanottimineen.

Ulkoinen fiilis

Käteen otettaessa laite on jämäkän ja laadukkaan tuntuinen. Mikään ei helise tai nitise ja liittimet ovat sopivan tiukat. Painoa laitteilla ei teknisten tietojen mukaan ole kuin 43g. Eli mukana oleva HDMI-piuhan pätkä pysyy kiinni televisiossa vaikka laitetta ei tukisikaan minnekään.

Samaa laatuvaikutelmaa ei saa näppäimistöstä. Näppäimistön pinta on hieman tahmea, tämä siis hyvässä mielessä. Eipähän lipsahda vahingossa käsistä, kuten on muutamaan otteeseen iPhonelle käynyt. Kuitenkin muovisen halpa keveys häiritsee. Näppäimet napsuvat miellyttävästi painettaessa mutta näppäinten sijoittelu on jotenkin ahdas. Näppis on kooltansa ehkä hieman pieni minun käsiini, joten osittain epämukavuus ja halpuus korostuvat.

Käyttöönotto ja käyttö

Käyttöönotto oli todella helppoa. Laite tökättiin HDMI-porttiin (tässä mukana tulleesta pihasta oli apua) ja USB-piuha tökättiin virtaa antavaan tökkeliin. Minun tapauksessa Panasonic tarjoaa USB-portin josta tulee virtaa, joten sinne siis. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut tuo mukana tullut muuntaja. Tämän jälkeen TV päälle ja oikea HDMI-sisääntulo aktiiviseksi.

Laite käynnistyi pari minuuttia ja tarjosi aika ankean aloitusruudun. Toisaalta tämä ruutu ei ollut mitenkään huonompi kuin omassa Panasonicissa oleva sovellusvalikko, joten annoin sen olla omassa arvossaan. Näppäimistö päälle ja hetken päästä pääsin jo asetuksia säätämään. Verkkoyhteys, kieli ja näytön resoluutio vaihtuivat hyvinkin näppärästi.

Point of View on asentanut tähän laitteeseen Android 4.1 -käyttöjärjestelmän ja tämä näkyi. Ymmärrettävää on, että mobiilikäyttis on järkevä valinta tämäntyyppiseen laitteeseen. Valitettavaa kuitenkin on, että kosketuspohjainen käyttöliittymä ilmoittaa itsestään hyvin usein. Silloin tällöin Androidin virtuaalinen kotinäppäimistörivi hyppäsi esiin television alalaitaan. Lisäksi selaimessa osoiteriville kirjoitettaessa virtuaalinäppäimistö täytti puolet ruudusta, vaikka käytössä oli mininäppäimistö.

HDMI SmartTv:n käyttö oli muutenkin hyvin hankalaa. Periaatteessa touchpad-osuus näppäimistössä on hyvä idea. Valitettavasti kuitenkin käyttö oli hidasta ja kankeaa. Lisäksi kokonaisen näppäimistön antamat mahdollisuudet kääntyivät valitettavasti haitaksi, koska perinteisistä kaukosäätimistä tuttua ristikkonäppäintä ei ollut tarjolla. Aika-ajoin naputtelin askelpalautinta, joka oli nimetty Back. Tämä ei kuitenkaan peruuttanut sovelluksissa yhtään minnekään vaan näppäimistöltä piti painaa Esc-näppäintä.

Näppäimistön fyysisistä asetuksista kosketusalueen toiminnan pystyi kääntämään siten, että laite mahtui käteen perinteisen kaukosäätimen tyylisesti. Tällöin käyttö oli hieman luontevampaa mutta langaton yhtes ei vain pelannut riittävän hyvin jouhevan kokemuksen saavuttamiseksi. Lisäksi tämä fyysinen asetus ei vaikuttanut mitenkään muuten näppäimistön toimintaan.

Sovellukset, eli appsit

Koska laitteessa on Android 4.1 niin tarjolla on myös Google Play -kauppa. Eli sovellustarjonta on periaatteessa kohdallaan. Nopealla vilkaisulla mm. NetFlix voisi olla mielenkiintoinen kokeiltava. En kuitenkaan ladannut yhtään sovellusta Google Playsta vaan päädyin kokeilemaan YouTube-sovellusta.

YouTube-sovellus kertoi minulle, mitä sovellukset Google Play:sta ladattuna mitä todennäköisemmin ovat. Kosketuslaitteille optimoitua kokemuksia. Valitettavan huonoja käyttää pelkällä näppäimistöllä ja kosketusalueen kanssa vain tyydyttäviä.

En kuitenkaan tyytynyt pelkästään YouTubeen vaan asensin nyt RC-vaiheeseen (release candidate) ehtineen XBMC for Android -sovelluksen. Ajattelin, että tämä jos mikä voi laitteen käyttökokemuksen pelastaa. Ja kuinka ollakaan, tuttua XBMC:tä löytyi ja paljon. Hyvin nopeasti asensin PVR-laajennoksista VDR-VNSI -pulikan käyttöön ja omasta VDR-koneesta sain televisiokuvaa striimattua laitteelle. Eli tällaisessa käytössä laite toimi ihan ok. Valitettavasti satunnaisesti XBMC kaatui kanavavaihdon yhteydessä. Toinen valitettava asia oli se, että Androidin virtuaalikotinäppäinrivistö pukkasi joka kerta XBMC:tä käynnistettäessä esiin. Lisäksi en millään saanut XBMC:tä käynnistymään kokonäyttötilassa mutta tämä voi olla jo säätökysymys.

Yhteenveto ja loppusanat

Alunperin mietin, voiko tällaisella laitteella saada sitä älyä televisioon. NetFlix ja HBO Nordic sekä muut tarjolla olevat videostriimipalvelut houkuttelivat kokeilemaan laitetta. Valitettavasti viimeistelemätön käyttökokemus saa minut miettimään tämän laitteen lopullista funktiota. Lähes 90 euron hintaan olettaisin saavani enemmän nautintoa kuin tuskailua. Omassa taloudessa joudun miettimään laitteiden WAF-arvoa (Wife Acceptance Factor, vaimon hyväksymisarvo) usein ja tämä ei valitettavasti pääse lähellekään sitä, mitä nyt käytössä oleva VDR tarjoaa.

Suurin syy surkealle käyttöjärjestelmälle on Android-perimässä. Valitettavasti tuo kyseinen alusta ei taida vielä tarjota televisiokäyttöliittymää. Lisäksi näppäimistö ei ole luonteva tapa käyttää televisioon tulevia ominaisuuksia. Boxee Boxin mukana tulevan näppäimistö-kaukosäädin tyyppisiä laitteita toivoisin enemmänkin tarjolle. Tuollainen antaisi ensikosketuksen laadukkaampaan käyttökokemukseen. Toki ohjelmistonkin pitäisi olla parempi.

Mikäli XBMC toimisi yhtään paremmin tällä laitteella, voisin jopa harkita ostamista. Valitettavasti näin keskeneräisenä en voi suositella tätä kenellekään.

Elämä on liian lyhyt huonolle toteutukselle

Keskustelin taannoin entisen työkaverini kanssa tavoista suunnitella webbiä. Esiin nousi tapa suunnitella visu edellä. Tai oikeastaan yksi syy, miksi näin tehdään. Asiakas ostaa meiltä, webin ammattilaisilta palvelua. Ja me teemme kuten maksava asiakas pyytää. Vaikka ilman riittävää taustatietoa.

Usein taustatietoihin kerätään asiakkaan toiveet ja halut. Mitä sisältöä mahdollisesti sivustolle tulee? Mikä fiilis käyttäjälle tulee välittyä sivustolta? Värimaailma, elementit ja mahdollinen sivuhierarkia. Tämän jälkeen voidaankin asiakkaalle esitellä jo niitä visuja. Pahimmassa tapauksessa asiakas on nähnyt visut ennen kuin sivuston rakenteesta on tietoakaan.

Miksi prosessi etenee näin? Jos tiedostamme sen että sisältö ja rakenne tulisi tietää ennen ulkoasun rakentamista, miksi etenemme väärässä järjestyksessä?

Aiheesta löytyy paljon keskustelua netistä. Mark Boulton kirjoitti aiheesta 2011, kuten myös Jeremy Keith. Idea on yksinkertaistettuna se, että sisältö määrää ulkoasun. Valitettavasti silti paljon webtuotantoa tehdään ulkoasu edellä, koska sisältöä ei tiedetä.

Mistä meille maksetaan?

Maksaako asiakas oikeasti meille siitä, että me teemme “karkkikuorrutteista” pintaa? Olemmeko valmiita tekemään työtä, joka jossakin vaiheessa prosessia tehdään joka tapauksessa uusiksi? Olemmeko me valmiita ottamaan nimiimme tehdyn työn, jos lopputulos on vähemmän kuin erinomainen? Mitä meidän ammattitaito on?

Vasta kuluvan kesän aikana minulle valkeni, mitä minun oma ammattitaito on. Se ei ole vain tekniikan osaamista vaan myös ymmärtämistä ja vaatimista. Minun tulee ymmärtää mitä halutaan ja mitä tarvitaan mutta toisaalta minun tulee myös vaatia riittävää taustatietoa jotta voin tehdä oikeita ja perusteltuja päätöksiä. Ja usein nämä vaatimukset kohdistuvat asiakkaan suuntaan.

Asiakkaan osallistuttaminen

Mielestäni nykyaikaisessa webtuotannossa asiakas tulisi ottaa mukaan prosessiin. Muutenkin kuin protojen, visujen tai muiden hyväksynnässä. Jotta lopputuloksesta saadaan erinomainen tulee asiakkaalta vaatia osallistumista sisällön tuotantoon. Ja oikean sisällön vaatiminen ei ole muuta kuin asiakkaan edun ajamista.

Tällainen toiminta saattaa aiheuttaa hankaa asiakkaan suunnalta. “Tehän tässä ammattilaisia olette”. Valitettavan tosi lausahdus asiakkaan suunnalta. Mutta sisällä on totuuden siemen. Koska me olemme niitä ammattilaisia niin meidän pystymme perustelemaan miksi tarvitsemme sisällön ennen suunnittelun aloitusta. Riittävä taustatieto luo edellytykset paremmille valinnoille. Näiden pohjalta tehdään parempaa ja kohdennetumpaa toteutusta eikä myöhemmässä vaiheessa tarvitse tehdä uudelleen. Yksinkertaistettuna hommat saadaan valmiiksi ajallaan ja pitkällä aikavälillä edullisemmin.

Ei webtoteutusten rakentaminen ole Toyotan Pikahuolto tai öljynvaihto, jossa asiakas heittää avaimet tiskille ja odottaa pulla suussa valmista. Kyseessä on talonrakennukseen rinnastettava prosessi, jossa asiakkaan tulee toimittaa riittävä määrä tietoa ennen perustusten valua tai koko homma romahtaa kasaan. Ja asiakkaan on oltava koko ajan mukana.

SF Anytime uudelleenarvioituna

Tässä taannoin kävin läpi kokemukseni SF Anytimen elokuvavuokrauksesta Panasonicin VieraTV:n kanssa. Nyt kaikki kupongit eli lahjakoodit on käytetty ja on aika päivittää tuota alkuperäistä arviota.

Jotain hyvää

Ensimmäinen leffa, Drive tökki HD-laatuisena pahasti ja epäilin pullonkaulaksi nettiäni. SD-laatuisen materiaalin kanssa pääsin sitten kurkkaamaan striimin vaatimaa kaistaa. Taloudessani on 8/1-yhteys josta käytäntö on osoittanut 6 megaa olevan maksimilataus. Alkuperäistä päätelmää tuki se, että sd-laatuinen video meni aikalailla maksimilatauksessa koko ajan. Silti materiaali ei tökkinyt.

Uskalikkona päätin sitten tehdä saman HD-laatuisen elokuvan kanssa. Yllätys oli suuri, kun lataus olikin pienempää koko elokuvan ajan. Liikuttiin noin 4 megan tuntumassa. Tätä hieman pähkäilin ja päättelin että hd ja sd koodataan eri tavalla. Olisiko jopa mahdollista että sd on mpeg2 ja hd olisi mpeg4 koodattua. En tätä ole tosin tarkistanutkaan. Mutta tämän jälkeen HD-laatuinen tavara on tullut ongelmitta telkkariin asti.

Jotain huonoa

Eräänä lauantai-iltapäivänä sitten ajattelin vuokrata tyttärelleni elokuvan. Valitettavasti tämä ei onnistunut. Sovellus ilmoitti vain virheestä ja Googlekaan ei paljastanut mitään. Ei auttanut muu kuin analoginen selvittely, eli puhelin kouraan ja tukeen soittamaan.

SF Anytimen tuki on Ruotsissa. Siis siellä maassa, jossa äidinkieli on ruotsi. Se kieli josta menin rimaa hipoen ylioppilaskirjoituksissa ja ammattikorkeassa läpi. Onneksi Johan (ei oikeasti, en muista hänen nimeään) osasi puhua englantia. Ja minä osaan myös sitä jonkin verran. Vikaa ei saatu selvitettyä mutta Johan ystävällisesti lupasi minulle uuden koodin menetetyn tilalle.

Jotain samaa

Valitettavaa on se, että koko kokeilujaksoni aikana en nähnyt minkäänmoista paranemista elokuvien vuokrauksen suhteen. Edelleen näppärin paikka valita elokuvat löytyy läppärin ruudulla. Mutta kun suosikkilista ei synkkaudu. Teknisellä tasolla tiedän tuon olevan haastavaa, koska todennäköisesti tietokoneella katsottava elokuva on järjestelmän kannalta eri kuin televisiolla katsottava. Kuluttajana minua ei voisi vähempää kiinnostaa moinen rajoitus. Tuon pitäisi toimia.

Kaikenkaikkiaan hyvin toimiva palvelu

SF Anytimestä jäi aika positiivinen kuva. Mielestäni edelleen tuolla on viilattavia asioita mm. haun ja leffojen selailun suhteen. Mikäli suosikkilistan synkkaus saataisiin toimimaan paranisi palvelun käyttö aika paljon. Leffavalikoima SF Anytimessa on kohtalaisen laaja ja mikä tärkeintä niissä on suomitekstitys. Ja alle kouluikäisten isänä pidin myös siitä, että tuolla on jonkin verran lastenohjelmia suomeksi dubattuna. Näiden löytäminen voisi olla hieman helpompaa.

Parempaa sähköpostia

Sähköpostikulttuuri ja sähköpostin käyttö on erittäin maukas aihepiiri. Työkalua tulee käytettyä päivittäin joko mobiilisti tai työpöydältä. Se on osa arkea ja pyhää. Sähköpostin tehokas käyttö on haastavaa, siksipä minäkin olen siihen hakenut tehostusta useaan otteeseen.

Tämän merkinnän kirjoittaminen lähti oikeastaan Digimogulin vastaavasta aiheesta. Digimogulin artikkeli on erittäin mielenkiintoinen ja suosittelenkin sen lukemista.

Parempi sähköpostiprosessi

Kolmisen vuotta takaperin lähdin hakemaan itselleni parempaa työtapaa. Syynä oli tuore yrittäjyys ja sitä kautta halu kehittää itselle järjestelmällisempi ja tehokkaampi tapa tehdä asioita. Tällöin tutustuin David Allenin GTD-prosessiin (Getting Things Done).

Lyhykäisyydessään GTD-prosessi perustuu tehtäviin, joille määritellään erilaisia tiloja. Tilat voivat olla esimerkiksi huomenna, joskus tai vaikka arkisto. Mikäli aiheeseen haluaa tutustua tarkemmin, suosittelen kirjan lukemista. Siitä löytyy myös suomenkielinen versio, nimi on muistaakseni Kerralla valmiiksi.

David Allenin GTD-prosessin yhteydessä tutustuin sellaiseen kaveriin kuin Merlin Mann. Tai itseasiassa hän oli jo puolituttu TWIT.tv:n TWIT-netcastista. Hänen työtapansa oli tukimisen arvoinen ja sitä kautta törmäsin Inbox Zero metodiin.

Inbox Zero on metodi, johon kaavin tiedon monesta eri paikasta. Lyhykäisyydessään kyseessä on tapa pitää sähköpostin Inbox tyhjänä. Tai mahdollisimman pienenä. GTD-metodin mukaisesti sähköpostit ovat tehtäviä ja ne pitää luokitella. Jokaisen viestin kohdalla mietitään, tarvinko tätä tietoa. Sallitut vastausvaihtoehdot ovat kyllä tai ei. Mikäli vastaus on ei, heitetään viesti samantien roskiin.

Mr Mann taisi jossakin haastattelussa tai blogauksessa todeta työtavastaan suurinpiirtein näin: I do it because I suck at it.

Paremman sähköpostiohjelman etsintä

Olin jossain määrin saanut rakennettua itselleni toimivan sähköpostijärjestelmän. Siinä vain oli yksi kohtalaisen kokoinen hidaste. Nimittäin itse sähköpostiohjelma. Applen Mailissa on yksi suuri puute, viestien merkkaus eli tägäys. Tai itseasiassa tägäyksen rajoittuneisuus. Toki liitännäisenä on saatavana MailTags-niminen näppärä palikka mutta tuo minun mielestäni pitäisi olla jo vakiona. Kokeilin trialin verran MailTags-liitännäistä mutta satuin pitämää koejakson samaan aikaan kun Mailista tuli uusi versio. Ja sain karvaasti pettyä, kun hyvä liitännäinen meni rikki.

Miksi pidän tägäystä tärkeänä ominaisuutena sähköpostiohjelmassa? Mielestäni vanha tapa jakaa sähköpostit kansioihin on todella huono ja työläs. Rakennetaanko kansiot projektien, henkilöiden vai työtehtävien mukaan? Mistä löydän nopeasti tietyn viestin. Apple Mailin haku on tehokas, mutta suurella arkistolla sekin löytää valtavasti osumia.

Päädyin siis hakemaan sopivaa sähköpostiohjelmaa. Thunderbird oli vanhasta muistista listalla testissä. Testiä taisi kestää pari viikkoa mutta se vain ei ollut yhtä näppärä kuin Mail. Seuraavaksi testii tuli PostBox, joka on Thunderbird-johdannainen. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, koska Mail on oikeasti pätevä sähköpostiohjelma puutteestaan huolimatta. Yllätyin, positiivisesti. PostBox oli koko testijakson käytössä ja lopulta ostin lisenssin.

Sähköpostiprosessin rakentaminen

Alkoi vaikein vaihe, lihasmuistin rakentaminen. Ajatus hyvästä prosessista on vain ajatus, jos sitä ei siirrä teon tasolle. Niinpä aloitin siirtymisen uuteen tapaan käsitellä sähköpostejani.

Prosessini koostuu hyvin yksinkertaistettuna kahdesta vaiheesta, viestin tägäyksestä ja viestin arkistoinnista. Voisi puhua modifioidusta GTD- tai Inbox Zero -prosessista.

Viestin tägäysvaiheessa viesti luetaan ja sen merkitys määritellään. Tarpeeton tieto poistetaan, tarpeellinen tägätään. Tägejä ovat asiakkuus, projekti, alaprojekti, tyyppi (bugi, toive) ja aihealue (web, mail, shop, käytettävä tuote). Jos viesti vaatii toimintaa ja se vie vain hetken (pari minuuttia) tehdään se mahdollisuuksien niin salliessa heti. Muussa tapauksessa viesti jää Inboxiin. PostBox helpottaa tägäysvaihetta huomattavasti, koska samaan ketjuun tulevat uudet viestit tägäytyvät automaattisesti.

Viestin arkistointi on viestin arkistointia. Minulla ei ole olemassa kuin yksi sähköpostiarkisto, jonne kaikki arkistoitavat viestit menevät. Viesti arkistoidaan siinä vaiheessa, kun sille on tehty sen vaatima toiminta.

Yhteenveto ja loppusanat

Olen käsitellyt sähköpostini tällä tavalla nyt reilun vuoden. Alussa suunnitelmani tägäyksen suhteen olivat kunnianhimoisemmat mutta käytäntö osoitti etten pysty pitämään niin hankalaa prosessia yllä. Tämän sähköpostikäsittelyn lisäksi käytän enemmän tai vähemmän satunnaisesti todo-listaa (riippuu työtehtävien määrästä), jonne puran isommat sähköpostit pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Tällä tapaa olen saanut pidettyä Inboxini 5-20 viestiketjun kokoisena koko ajan. Välillä viestien määrä on kasvanut huomattavan suureksi joten olen pitänyt nollaushetkiä silloin tällöin. Nollaushetken aikana käyn sähköpostit vanhemmista uusimpaan läpi ja tarkistan tehtävien tilan. Useimmiten siellä on viestejä, jotka olen unohtanut arkistoida.

Koen tehostaneeni omaa sähköpostin käyttöä tällä tavalla. Inboxissa on vain ajankohtaista ja tärkeää tietoa. Esimerkiksi erilaiset uutiskirjeiden tms. mukana tulleiden demojen ja uutisten urlit menevät tällä hetkellä Kippt-pavelussa omalle listalle.

Mainittakoon vielä, että olen pyrinyt sähköpostin käytössä vähentämään sähköpostin lukukertoja. Ajatuksissa on pyörinyt neljä tarkistuskertaa päivään, aamulla töihin mentäessä, 11 tienoilla lounastaukoa ennen ja lounastauon jälkeen ja 14-15 välillä ennen päivän loppua. Tiedän että tuo on hieman utopiaa, kun joka tapauksessa lähetän sähköpostia muulloin, kuin noina aikoina. Ehkä pyrkimys pitää sähköpostin tarkistus vain kulloinkin työn alla olevassa projektissa on realistisempi.

Neljä vuotta isänä

Neljä vuotta sitten istuin ja jännitin sairaalassa. Jännitin lapsen syntymää, isäksi tulemista. Osaanko toimia oikein? Mitä on olla isä? Miten saadaan homma toimimaan? Millainen lapsi on luonteeltaan? Kumpi sieltä tulee? Kyllä, vaikka moni oli sitä mieltä että tiesimme lapsen sukupuolen ennen syntymää emme olleet siitä varmoja. Omat veikkaukset olivat tytössä, koska nimi oli paljon tarkemmin harkittu. Ja tyttöhän sieltä tuli. Mutta kysymyksiä ja epävarmuutta oli paljon.

Mainittakoon että nörtti minussa oli irkissä aina kun vaimon luota muualla kävin. Käytännössä sairaalan kahviossa tuli istuttua tovi irkin ääressä. Kaveripariskunnalla oli sama edessä. Samana päivänä. Esikoiset molemmilla.

Nyt, neljä vuotta isän uraa ja hyvin menee. Suurin osa epävarmuudesta on vaihtunut rutiineihin ja virheistä oppii. Onneksi vaimon kanssa vedetään samaa köyttä kasvatuksen suhteen, vaikka joskus eri tavalla lupaillaankin tytölle asioita. Ja jotenkin tuntuu että tyttö osaa tuota jossain määrin jo hyödyntääkin. Ja sitähän ei tarvitse mainita, että isä oli kiedottu pikkurillin ympärille jo syntymässä.

Tänään tytön syntymäpäivät ovat hieman erilaiset. Toinen lapsi on tulossa. Nyt vain jännätään, koska lähdetään. Osittain samainlaiset kysymykset pyörivät päässä. Millainen on tulevan lapsen luonne, miten elämä muuttuu, miten tyttö suhtautuu uuteen tulijaan? Epävarmuus on paljon vähäisempää, toki sitäkin jonkin verran on. Mutta nyt tiedän, että isyys onnistuu minulta.

Paljon onnea isin prinsessalle 4v. synttäreillä.

Ja makiaiselle: tule jo.