Kesäloma tuli ja meni. Ja talon omistajana kesä on ulkotöiden aikaa. Niin tälläkin kertaa. Kattokonseptina oli katto (sori, huono vitsi). Tarkoitus oli muurata vesikaton yläpuolinen osa piipusta uusiksi, huoltomaalata peltikatto ja vaihtaa sadevesijärjestelmä (rännit).

Piipun muuraus

Muurausurakka oli kohtalaisen suoraviivainen, vanha piippu tuli purettua muutamassa tunnissa vesikattoon asti. Tämän jälkeen piti aloittaa uuden kasaaminen. Harmi vain että uudet tiilet olivat eri kokoisia kuin vanhat. Niinpä piipussa on pari ensimmäistä varvia säätöhommia jonka jälkeen jälki on ihan kohtalaista. Piipusta tuli aavistuksen korkeampi kuin aikaisemmin, mutta tuollainen viiden sentin heitto ei ole mitään tässä talossa. Vielä pitäisi öljylämmittimen putken ja hormin väli sekä päällä oleva pelti kiinnittää uretaanilla. Ja laittaa piipunhattu paikalleen. Muuten korjaus oli mielestäni onnistunut. Pellitys piipulle olisi hyvä lisä tulevaisuutta ajatellen.

Flickrissä on muutama kuva piippuremontista

Katon maalaus

Katon maalaus alkoi pesulla. Ja pesu osoittautui työläämmäksi kuin olin ajatellut. Peltikaton pintaan oli ajan saatossa jäänyt kaikenlaista töhkää lähellä olevista puista. Niinpä sain 180 neliön kattoalaan tuhlattua toista päivää pesuhommia. Esipesu painepesurilla, pesu harjalla ja katonpesuaineella, huuhtelu painepesurilla ja kuivaus. Tämän jälkeen rapsuttelin ruostepaikkoja (joita oli todella vähän) auki ja ruostesuojamaalit päälle. Sama homma pellille kuluneisiin kohtiin. Lisäksi hioin katon pahimmista kohdista puhtaaksi ja mattapintaiseksi. Pohjamaalin kuivuttua oli aika vetäistä pinta. Peltikattomaali oli yllättävän jäykkää tavaraa. Siinä meni jokunen tunti kun katto maalattiin. Kolmatta päivää kului, kun piti vielä sään kanssa pyöritellä. Kattopelti kun ei saa olla liian kuuma kun sitä maalaa ja aurinkohan se intoutui paistamaan maalauspäivinä. Sinänsä harvinaista tänä kesänä. Onneksi mukana oli kuitenkin talkooporukkaa niin sopivan sään vallitessa saatiin ihan kiitettävällä vauhdilla kattoa maalattua.

Flickristä löytyy pari kuvaa maalausurakasta

Rännien uusiminen

Viimeisenä listalla oli rännien uusiminen. Vanhat olivat monesta kohtaa läpiruostuneet joten ne olisi kannattanut vaihtaa jo pari kesää takaperin. Mutta tässä kattourakassa ne vaihtuvat näppärästi samalla kertaa. Vanhat pudotin alas ja koputtelin otsalaudat lahovaurion varalta. Parista kohtaa laudat tuntuivatkin pehmeiltä joten hain koko taloon uudet laudat. Lopulta lautojen aikaisempi asennustapa ja pääsäätöisesti terveet laudat rajoittivat vaihdon ainoastaan kahteen kohtaan. Muut laudat voitiin rapata puhtaaksi maalista ja maalata uusiksi. Tällä viikolla olisi uudet rännit tulossa. Samalla laitetaan autokatokseen rännit. Siinä niitä ei aikaisemmin ole ollut.

Kaikkinensa kesän remonttiurakat on mielestäni saatu kunnialla loppuun. Syksy ja talvi tuovat uudet kohteet taloprojektissa. Täältä tähän ja ensikertaan.

Älyä lämpöön

Kotiautomaatioprojekti nytkähti jälleen kappaleen matkaa eteenpäin. Sain viimein joulukuun alussa (veronpalautukset) hankittua älykkäitä etäohjattavia termostaatteja vanhojen 70-luvun nuppien tilalle. Budjetti ei kestänyt kaikkien yhtäaikaista muuttamista joten 4 kpl kaikkiaan 8 termostaatista oli ajatus korvata fiksummilla.

Termostaatteja tuli tutkittua varmaan se parisen kuukautta kalenteriajassa eli muutamia tunteja. Käytännössä vertailin Danfossin Living Connect -mallia Eurotronicsin StellaZ-malliin. Molemmat toimivat Z-Wave-verkossa joten samalla piti hankkia vastaanotin koneeseen. Tämä taas tarkoitti sitä että mahdollisesti piti muuttaa käytössä oleva OpenRemote joksikin toiseksi. Eli lisää tutkimista ja netin selailua.

Kotiautomaatio kehittyy nopeasti

Kun alunperin aloin rakentamaan kotiautomaatiota kolme-neljä vuotta sitten oli ajatuksena ohjailla valoja ja pistorasioita sekä mahdollisesti jossain vaiheessa termostaatteja. Tarjolla silloin oli kohtalaisen vähän edullisia jälkiasennusratkaisuja. X10 oli silloin varmin vaihtoehto, kun huomioidaan se että tavoite oli saada kaikki pelaamaan linux-koneella.

Nykyisellään pelkästään kotiautomaation ohjaukseen löytyy avoimia ohjelmistoja (linux, windows, mac) toista kymmentä Java-pohjaisista älypuhelinsovelluksiin ja webbikäyttöliittymiin. Lisäksi tarjonta ja tuki esimerkiksi Z-Waven, Insteonin, EnOceanin ja tee-itse Arduino/Raspberry Pi + rele -pakettien kanssa on lisääntynyt selkeästi.

Ohjausohjelmiston valinta

Vaikka OpenRemote on toiminut itsellä ok en ollut siihen täysin tyytyväinen. En tiedä johtuuko tyytymättömyys Java-taustajärjestelmästä vai jostain muusta mutta olin valmis kokeilemaan jotain uutta. Ehtoina olivat Z-Wave-tuki ja X10-tuki. Kävin muistaakseni 5 eri softaa läpi ja jokaisessa oli jokin joka tökki. Viimein päädyin Domoticz-nimiseen webbipohjaiseen softaan. Tämä ei ollut selkeästi paras vaan valintaan vaikutti itselle tutut kielet UI:n kanssa, HTML, CSS ja JS. Muutoin tuo taitaa olla C:llä kasattu.

Domoticz tarjoaa itseasiassa aika rajoittuneen X10-tuen. Valoja en saa himmennettyä mutta olen ollut yhteydessä tuon X10-liitännäisen kehittäjään ja hän lupautui katsomaan jos ehtisi tehdä jotain asialle. Mutta en pidättele hengitystä. Toinen iso syy valintaan oli kohtalaisen näppärän ja helpon näköinen tapa hoitaa loogiset rakenteet (esimerkiksi: jos pimeää ja havaitset liikettä sytytä valo). Ja yhteisö vaikutti aika aktiiviselta.

Takaisin termostaatteihin

Kun ohjelmisto oli valittu ja siihen hieman tutustuttu oli aika palata takaisin termostaatteihin. Vastaanotin koneelle tuli olemaan Aeon Labsin Z-Stick, joten sitä ei kummemmin tarvinnut valita. Linux-tuki oli olemassa riittävällä tasolla Open Z-Waven kautta.

Interwebsin keskustelupalstojen kautta hankitun tiedon pohjalta lopullinen päätös oli tiukka mutta selkeä tehdä. Danfoss tarjosi näytön ja paikallisen ohjauksen (plus- ja miinusnapit laitteessa) mutta kokemukset laitteen vakaudesta Z-Wave-verkossa eivät olleet vakuuttavia. StellaZ ei tarjonnut paikallista ohjausta tai näyttöä mutta vakaus verkossa oli parempi kuin Danfossissa. Lisäksi StellaZ tarjosi lämpötilan etäluvun ja aavistuksen paremman patterikeston (noin 2 vuotta vs. noin 1 vuosi).

Siispä Stellat tilaukseen.

Kokemuksia pienen käytön jälkeen

Tällä hetkellä Stellat ovat olleet paikallaan pari kuukautta. Alkuun törmäsin pieniin ongelmiin, jotka johtuivat omasta kokemattomuudesta. Z-Wave-verkon toiminta ei ollut ennestään tuttua joten sen kanssa tuli tolskattua tovi. Lisäksi Stellan mukana tulleista sovittimista valitsin aluksi väärän, jonka seurauksena termostaatti ei toiminut niinkuin piti. Mutta opettelutuokion ja sovittimien vaihdon jälkeen homma alkoi pelittää.

Tällä hetkellä on vielä sisäänajo menossa noiden laitteiden kanssa mutta kokemukset ovat positiivisia. Pääasiallisesti tarkoituksena oli saada lämpötilavaihtelut kuriin ja sitä kautta mahdollisesti säästöä öljynkulutukseen. Mutta en usko että vielä näkyy missään kun on vasta puolet termostaateista vaihdettu. Kunhan loputkin vaihtuvat ohjattuihin niin uskoisin säästöä syntyvän.

Sen verran älystä että parin viikon ajan on termostaatit pudottaneet lämmöt 19 asteen tuntumaan yöksi ja nostaneet takaisin 21 asteeseen aamusta. Eli noilta osin oma ohjelmointi on toiminut odotetusti. Laitteet ilmoittavat olemassaolostaan parin tunnin välein, joten sellainen viive on itseasetetun lämpötilamuutoksen maksimireagointiaika. Mutta tuo on riittänyt. Ja laitteen voi herättää tarvittaessa käsin laitteessa olevaa nappia painamalla.

Digiboksipäivitystä

Taas on lunta ehtinyt talon katolta tippua sitten viimepäivityksen. Nimittäin koneen päivityksen. Tällä kertaa päivittyi VDR:stä uusi vakaa versio ja sen seurauksena innostuin tilailemaan Kiinasta uuden virittimen. Sen verta edullisesti sain. Aikaahan sen tuloon meni mutta mihinpä minulla kiire.

Alustamuutokset

Edellisen päivityksen jälkeen koneessa on tapahtunut hieman muutoksia. Yksi 1.5 teran levy alkoi herjailemaan olemassaolonsa päättymisestä joten tiedostojen siirtelyä oli tarjolla. Lyhykäisyydessään siirryin Greyhole-setupista zfs:n päälle. Kaikkinensa tuo Greyhole ei minua valtavasti lopulta vakuuttanut ja jotain piti tehdä. Niinpä pienten säätöjen jälkeen (mm. degraded raidz, Google kertoo miksi se on pahasta) 3x3TBn levysetti saatiin toimivaan RaidZ-konfiguraatioon ja kaikki data talteen. Tuo risa levy siirtyi koneen sisältä sen päälle odottamaan loppusijoitusta.

Softa päivittyy

VDRn 15-vuotispäivän kunniaksi siitä julkaistiin vakaa 2.2.0-versio. Varsinaisesti mitään minulle näkyvää siinä ei tainnut tulla mutta eihän se ennenkään ole estänyt softan päivitystä. Suurin itse käyttämäni ominaisuus siirtyi patchista coreen joten yksi asia vähemmän muistettavana. Samassa yhteydessä kaikki liitännäiset päivittyivät tuoreimpiin versioihin. Koko operaatio oli ohi parissa tunnissa palvelimen osalta.

Raspberry Pin kanssa taistelin pikkusen kauemmin, koska samalla tuli päivitettyä Raspbian uusimpaan versioon. Mutta sekin oli hoidossa noin neljässä tunnissa, osittain Raspberryn tehottomuuden vuoksi. Raspi ei vain ole kauhean nopea käännöshommissa. Tällä hetkellä ainoa esiintyvä ongelma Raspin tapauksessa on se, että ilmeisesti kernelin päivittymisen johdosta BT-kaukosäädin ei pysy yhteydessä laitteeseen. Käynnistettäessä pariutus onnistuu mutta heti kun Sonyn kaukosäätö nukahtaa (20 min) niin pariutus katkeaa ja heräämisen jälkeen pariutus pitäisi tehdä uusiksi. Mutta tästä joku toinen kerta.

Rautaa rajalle

Kiinatikun saapuessa innoissani päädyin tökkäämään sen paikalleen. Kone tunnisti tikun mutta pienoisen tutkimisen jälkeen jouduin myöntämään kernelini olevan liian vanha. Debian Backportseista tullut 3.16 ei tukenut vaan tarvittiin vähintään 3.19-sarjan kerneli. Tuen sai vanhempaan kääntämällä linuxtv.orgin media_build-git repository. Valitettavasti tämä rikkoi vieläkin enemmän minun kokoonpanoa joten päädyin kääntämään koko kernelin uusiksi. Niinpä kernel.orgista tuli vaniljaa ja pienoisen googlettelun ja napsuttelun jälkeen kääntö lähti vauhtiin. Paitsi että…

ZFS-tuki linuxille on hyvä, mutta jonkin sortin lisenssiongelmien takia sitä ei ole suoraan kernelissä tarjolla. Niinpä sekin tulee säätää aina kernelikohtaisesti. Debianin tapauksessa suoraan sopiva apt-repository ja DKMS-kernelimoduli löytyy. Jota en tietenkään enää voinut käyttää koska käänsin omaa kerneliä. Niinpä kernelin kääntämisen ja asentamisen jälkeen päädyin vielä kääntämään zfs-tuen. Vähän nämä liikkuvat osat jänskättivät, varsinkin kun varmuuskopiot ym. toimivat aikalailla automaattisesti omassa kokoonpanossani.

Muutaman harjoittelusession jälkeen käynnistin koneen uudella kernelillä ja avot, homma rokkasi. Tarkistus, että uuden virittimen firmwaret löytyivät oikeasta paikasta ja VDR:n käynnistysparametrien rukkaamisen jälkeen kokeilemaan toimiko kaikki. Ja kyllä, viritin tuntui toimivan oikein.

Auton laittoa

Aina tässä vaiheessa sitä kyseenalaistaa oman halun hankkia asioita tunteella eikä järjellä. Pihalla seisoo jälleen yksi auto. Ei, ei uusi vaan sama, joka tuli hankittua noin vuosi sitten. Sellainen hyvä ja halpa, tiedättekö. Just sellainen, jonka kuvittelin haluavani.

Ero tuon kuvitelman ja tosielämän välillä tuntuu minun autojen tapauksessa olevan noin neliön verran ruosteista, suojaamatonta ja surkeasti paikattua peltiä. Tai sitä ihmeellistä töhnää siinä kohtaa missä peltiä pitäisi olla.

Kaikki autoja hitsanneet tietävät tuon ihmetöhnän. Se on sitä ainetta, jota se edellinen autoa onnettoman huonosti paikannut kaveri on tökännyt siihen reikään kun pelti on loppunut kesken. Mustaa sikaflexiä, saniteettisilikonia tai uretaania, joka feikataan kovaksi vaikkapa pienellä määrällä pakkelia ja liian suurella kerroksella alustamassaa. Ja jos reikä on liian iso voi mukana olla vaikkapa kanaverkkoa pitämässä töhnää paikallaan.

Tässä tapauksessa ei kanaverkkoa ole (vielä) löytynyt mutta reikiä kyllä. Ja töhnää. Positiivista on se, että töhnää ei edes oltu yritetty peittää pakkelilla tai massalla. Toisaalta koko auton pohjasta ei taida massaa löytyä yhtään. Kiitos tästä sille kaverille joka Saksasta tämän ajokin toi. Ei, autoa ei ole ruostesuojattu. Ollenkaan. Paitsi etusuojankaarista. Viime keväänä minun toimesta.

Eihän tässä voi ketään muuta syyttää kuin itteään. Pitäishän se tässä vaiheessa jo tajuta että hyvää ja halpaa ei saa samassa paketissa. Ja kuka käski lähteä ruostesuojaamaan auton takapäätä! Kuka käski tökätä meisselillä ehjän näköiseen kohtaan. Kuka käski pikkasen puhaltaa hiekalla irtoroskaa irti. Ei kukaan muu kuin se pieni ääni siellä omassa päässä.

Ja taas on auto pukkien päällä hitsauskone vieressä odottamassa että joko motivaatio tai sen tympeämpi kaveri (v****us) tulee ja tekee homman loppuun. Kaikkien eduksi toivon että paikalle saapuu tuo ensimmäinen sillä toi jälkimmäinen tuntuu käyttävän paikkauksissa tuota ihmetöhnää.

Why Responsive Web Design isn’t enough

Responsive Web Design (RWD) has been the hype word (or concept) since Ethan Marcotte introduced the word in 2010. Well maybe not that long but at least last couple of years. Now everybody builds and releases RWD sites. And it seems that mobile aspect is on the requirement list on most of the projects.

RWD as a word has grown since it’s introduction. Originally it involved technical things like media queries, fluid grid and flexible media elements such as images. On fundamental level it meant that the same content should be available on different devices. Today RWD is split in two. The one that web enthusiasts mean and second one rest of the people understand.

The latter in my experience means sites that perform good on a decent internet connection and a desktop sized device. They scales down to a small screen size but the performance isn’t that good. In most cases it’s quite bad and can even go to a point where the site is unusable on a mid priced mobile phone. You know, those cheap Android based phones most of the people outside web communities use. I know this because most of my web browsing outside my work is done through a mobile device and some times it’s a crappy Android.

These pseudo-RWD sites do have the basic concepts of RWD like media queries and flexible media elements. But they miss the whole point of RWD by including lots of javascript and big images. The page size grows to 2 megs and loads 5 to 10 seconds before it’s usable. And after that the experience is mostly infuriating because of all the javascript trying to capture every touch movement on the page. Or a social media plugin hides some essential elements so that the key content on that page is inaccessible.

So what’s the point of RWD if these sites miss it? It’s not the flexible part everybody tries to achieve. It’s the part no-one seem to remember except the web enthusiasts. You know, the part that I think Ethan originally tried to tell us. And what most of us already know. And what the real RWD has grown to.

The real RWD means a site and it’s content should be accessible on all devices. And accessibility is more than “flexin’ the site” to mobile. It’s about performance on the crappiest phone used on the site behind the slowest internet speed available. It’s about serving the core content first and enhancing the experience after that. And most of all it’s about the courage to stand your ground and speak up when a pseudo-RWD site is being build.

Sometimes the best RWD site is the one that doesn’t flex to mobile.